Ikävöintipostaus tälle illalle. (Tiedostan muuten, että britti-ilta ei oo teidän suomalaisten kannalta paras mahdollinen julkaisuaika, mutta mun blogisuoni alkaa aina sykkiä vasta siinä vaiheessa, kun oon jokseenkin väsynyt ja haluan kirjoitella sekavia.) Mulla on tällä viikolla ensimmäistä kertaa täällä ollessa alkanut tulla sellainen koti-ikävämäinen fiilis. Viihdyn Lontoossa mielettömän hyvin ja tämäkin viikonloppu viettyi tosi hyvissä tunnelmissa leffa- ja biletysiltojen ja British Museumissa turisteilun parissa (British Museumiin olisi tarkoitus palata ensi viikolla joten taidan omistaa sille oman postauksensa). Silti, huomenna tulee täyteen kuusi viikkoa Brittein saarilla, mikä on ylivoimaisesti pisin aika jonka olen viettänyt poissa Suomesta, ja aina välillä huomaan miettiväni, millaista siellä Helsingissä tällä hetkellä on ja mitä kavereille ja perheelle kuuluu.
En missään nimessä haluaisi lähteä Lontoosta - yksi aupair-tuttu ehdotti päiväretkeä Bathiin ja siihenkään en meinannut suostua, koska miksi ihmeessä lähtisin pois Lontoosta? - mutta samaan aikaan haluaisin nähdä, mikä on nykyään meno Helsingissä. Parhaan kaverini uutta asuntoa en ole nähnyt muuten kuin Skypen välityksellä, mikä harmittaa eniten, mutta muutenkin tuntuu että vaikka aika on täällä mennyt tosi nopeasti, moni asia on jo muuttunut.
Stressaan myös välillä ensi vuodesta ja siitä, ettei mulla ole oikeasti aavistustakaan, mitä haluan/aion/voin silloin tehdä. Näen aina silloin tällöin painajaisia Suomeen paluusta, mutta en myöskään osaa kuvitella itseäni asumassa Lontoossa pysyvästi, aikuisten oikeasti. Tai no, ei tuo ketään kuitenkaan huijaa, osaan kyllä kuvitella itseni asumassa täällä. Mutta osaan myös kuvitella itseni Helsingissä, ja haluaisin tavallaan molemmat.
Huomenna alkaa kuitenkin taas uusi viikko täynnä uusia jännyyksiä; ensimmäinen NaNoWriMo-miitti, mahdollisesti joogatunnit H:n kuntoklubilla, paluu British Museumiin (tällä kertaa luonnoslehtiön kanssa, oon niin taiteilija), au pair -treffejä... Lontoo kyllä tekee parhaansa, ettei kenenkään tarvitsisi täällä ikävöidä minnekään muualle.
En missään nimessä haluaisi lähteä Lontoosta - yksi aupair-tuttu ehdotti päiväretkeä Bathiin ja siihenkään en meinannut suostua, koska miksi ihmeessä lähtisin pois Lontoosta? - mutta samaan aikaan haluaisin nähdä, mikä on nykyään meno Helsingissä. Parhaan kaverini uutta asuntoa en ole nähnyt muuten kuin Skypen välityksellä, mikä harmittaa eniten, mutta muutenkin tuntuu että vaikka aika on täällä mennyt tosi nopeasti, moni asia on jo muuttunut.
 |
| Taidekuvaa bussista. |
Huomenna alkaa kuitenkin taas uusi viikko täynnä uusia jännyyksiä; ensimmäinen NaNoWriMo-miitti, mahdollisesti joogatunnit H:n kuntoklubilla, paluu British Museumiin (tällä kertaa luonnoslehtiön kanssa, oon niin taiteilija), au pair -treffejä... Lontoo kyllä tekee parhaansa, ettei kenenkään tarvitsisi täällä ikävöidä minnekään muualle.
Voi hitto! Mulla on ihan samanlainen fiilis ollut nyt pari päivää. Kamala ikävä iskenyt, mutta silti tiedostaa sen, että haluaa elää nyt täällä uudessa maassa. Vaikka vuosi onkin niin pitkä aika pois Suomen läheisten luota.....:( Kyllä me tästä selvitää, eiks vaa!
VastaaPoistaSelvitään, totta kai! Ja tää au pair -aika on muuten niin mahtavaa että siitä pitää nauttia, eikä suruilla liikaa. Tsemppiä :)
PoistaKyllä sie pärjäät! Oon jo kahta au pair-blogia lukenu, jossa kumpiki lähti keskenkaiken takasin Suomeen. En suosittele.
VastaaPoistaps. missä Helsingissä saa parhaat chai lattet?
-Anna
En mä täältä pois oo lähdössä, siitä ei oo pelkoa :) Helsingissä en oo hirveästi chai latte -tutkimusta tehnyt, mutta Starbucksista saa yleensä tosi hyvää (tosin se ei oo Helsingissä vaan Vantaalla :/). Nepalilaisten ravintoloiden ruokalistalta löytyy kans yleensä chai latte ja sen pitäis olla hyvää :)
Poista