Mind the Gap ja muita kertomuksia

Meinasin eilen metrosta astuessani pudota siihen kuuluisaan Gapiin. Olin just mielessäni naurestellut sille miten niistä pienistä koloista aina jaksetaan varoitella, ja sitten mulla melkein olikin jo jalka sellaisessa käsittämättömässä rotkossa metrolaiturin ja junan välissä. Eli Lontoo-vinkki: Please mind the gap between the train and the platform.

Tällä tai viime viikolla ei Mark Gatissin lisäksi oo tapahtunut juuri mitään blogikynnyksen ylittävää. Työpäivät sujuu jo rutiinilla siivoamisen, school runin, muiden au pairien kanssa hengailun ja loputtoman teenjuonnin merkeissä, ja viikonloppuisin oon ehtinyt ihan kiitettävästi käydä tutkailemassa Lontoon ilta- ja yöelämää. Lauantaina oltiin kansainvälisellä tyttöporukalla (yksi tosin paljastui suomalaiseksi) Tiger Tigerissä Piccadillyn kulmilla, ja vaikka meillä oli ihan loistava ilta/yö, niin en usko että päädytään sinne toiste. Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus tutkailla Islingtonin sekä Buckinghamshiren (:D) yöelämää. Oon kyllä erittäin hämmästynyt siitä, miten sosiaalista mun elämä täällä on, mutta jotenkin on sellainen fiilis että (melkein) aina kun on vapaata niin jonnekin pitää lähteä, koska Lontoo. En mä voi vain istua kotona. Ja Lontoon aupair-piireistä löytyy aina joku joka on valmis lähtemään mukaan, joten there you go

Kotonakin kyllä viihdyn, varsinkin nyt kun host-lapset on alkaneet tykästyä muhun enemmän. Nuorin ilahtuu nykyään kun tuun hakemaan sen koulusta ja on paljon puheliaampi kotimatkalla kuin ennen, keskimmäinen on esitellyt mut Mike-pehmolelulleen (Mike on joku marsun, kissan ja supikoiran risteytys ja söpöytensä vuoksi hyvin tärkeä perheenjäsen) ja vanhin lapsi tarkoutuu aina välillä auttamaan kotitöissä tai käymään kaupassa, mikä on tosi kiva kun tänne tullessani kukaan lapsista ei tehnyt yhtään mitään kotitöiden eteen. Mä en usko, että musta mitään perheenjäsentä täällä tulee, enkä sitä kaipaakaan, mutta on kiva huomata että alan olla ainakin jollain tavalla osa tätä perhettä.

Tänään pyörin Sohossa H:n kanssa orgaanisen kasvislounaan (musta tuntuu että kaikki au pairit täällä on kasvissyöjiä) ja Forbidden Planet -nörttikaupan merkeissä. Löysin myöskin pörröisen, korvallisen huppukaulaliinan - mahtavin juttu ikinä - ja nyt yhtäkkiä ootan innoissani talvea että pääsen sitä käyttämään. Nyt se on vielä ihan liian kuuma jopa tässä jääkaapinlämpimässä talossa. Olisin muuten voinut omistaa tämänkin blogikirjoituksen pelkästään sille miten en ymmärrä näitä vanhoja brittitaloja ollenkaan. Koska kyse ei ole edes siitä etteikö mun hostperhe ymmärtäisi lämpimän kämpän etuja, vaan siitä että tää talo on suojeltu, joten tänne ei saa asentaa esimerkiksi kaksinkertaisia ikkunoita, ettei autenttinen viktoriaaninen look kärsi. WHAT EVEN.

Nyt taidan hiljentyä taas kuuntelemaan jokakeskiviikkoista kirkonkellojensoittoharjoitusta (yhdyssanat<3) meidän talon viereisessä lähikirkosta. Se kestää reilun tunnin joka keskiviikkoilta ja on huomattavan hermoillekäyvä tapaus (blong-blong-blong, tauko jonka aikana ehdit juuri toivoa että ehkä se nyt vihdoin loppui, BLONG-blong-blong, blong-blong). Ja kuten tästä ehkä nyt huomaa, mulla on tosiaan bloggausaiheet hiukan vähissä mutta tykkään silti jotain kirjoitella, joten jos teillä lukijoilla on jotain ehdotuksia/kysymyksiä/parannusehdotuksia/juttuja mulle, niin niitä otetaan kiitollisesti vastaan :) Myöskin kädet pystyyn jos teidänkin mielestä on omituista, että merkkaan lähes jokaisen blogikirjoituksen tuolla superinformatiivisella juttuja-tagilla. En tiedä miksi.

Sun is in the sky oh why oh why would I wanna be anywhere else

Islingtonista tuli juuri mun lempikaupunginosa: olin tulossa nuoremman pojan, F:n kanssa koulusta kotiin kun sattumalta bongasin bussin ikkunasta Mark Gatissin ulkoiluttamassa koiraansa ehkä sadan metrin päässä meidän etuovesta. Meinasin saada sydänkohtauksen, onneksi F ymmärsi mua kun selitin että kyseessä on Doctor Who -näyttelijä/käsikirjoittaja ja loppumatka jutusteltiin pojun suosikkidalekeista. Kotiin päästyäni googlailin hiukan, ja ilmeisesti Gatiss asuu täällä meidän hoodseilla jossain. Arvatkaa vain, kuka on huomenna koirien kanssa pihalla koko päivän.

Mulle on myöskin kerrottu että ihan meidän naapurissa asuu joku tunnettu koomikko, mutta nimi ei ollut mulle tuttu joten oon sen iloisesti unohtanut. Ja tajusin tässä juuri että tunnen/tiedän aika ison meitä vastapäätä asuvista ihmisistä (=olen kuullut juoruja heidän parisuhteistaan ja talonrakennushankkeistaan), mutta en ketään joka asuu samalla puolella katua kuin me. Mutta kai mä niihinkin jossain vaiheessa törmään. Mysteerinaapurit. Mutta siis tämän tarinan opetuksena oli se, että on ihan käsittämättömän omituista asua paikassa, jossa (pidän peukkuja) voi yhtäkkiä vain törmätä markgatisseihin tai muihin.

Ja sitten terveisiä työelämästä: mulla piti olla babysittausta torstai-iltana mutta hostmami ilmoitti hankkineensa jonkun perhetutun tänne lapsia vahtimaan ja me mennään jonnekin läheiseen pubiteatteriin katsomaan näytelmää, jota hostäiti kuvasi sanalla 'dodgy'. Ok. Onkin ollut niin raskasta työntekoa tässä, oon tehnyt ehkä 3 h töitä päivässä sovitun kuuden sijaan. Ja viikonloppuna piti mennä lasten kanssa maalle, mutta saankin jäädä tänne klubeilemaan (en olis ikinä kehdannut ite ehdottaa että luistaisin työvelvollisuuksista tällä tavalla, mutta hostmama itse ehdotti että jäisin tänne niin kyllähän se sitten sopii. Täytyy vain käydä shoppaamassa klubivaatteita, mun farkut-ja-teepaita-puvustolla ei hirveästi Lontoon yöelämään lähdetä). Tajuan koko ajan enemmän sen, miten onnekas oon, kun kuulee juttuja aupaireista jotka tekee 12-tuntista työpäivää surkealla palkalla ja joiden hostit silti valittavat, ettei auppari tee töitä riittävästi tai riittävän hyvin. Koska niitäkin siis on.

Tänään tuli muuten eka kunnollinen sadekuuro mitä on päiväsaikaan ollut. Se kesti ehkä kaksi minuuttia ja olin sen ajan bussissa (naureskelin Singin' in the Rain -musikaalin mainoksen alla sateensuojassa kyyhöttäville ihmisille), mutta siis kyllä täällä sataakin! Mutta enimmäkseen paistaa aurinko. Epäilisin jo etten oo Briteissä ollenkaan, jos paikalliset ihmiset ei joka päivä päivittelis sitä että "kauheeta kun on näin hyvät säät, kyllä yleensä syyskuussa sataa kamalasti ja on kylmää ja kurjaa ja kyllä tämä auringonpaiste tästä kohta varmasti lakkaa."

About nothing and everything all at once

Kuvapostausta tän viikon turisteiluista. Oon treffaillut muita au paireja ja seikkaillut milloin missäkin, ja on kyllä ollut tosi mukavaa. Kameran suhteen on mennyt täysin hermot, en tiedä onko vika mun kuvaustaidoissa vai missä mutta mä en vaan saa otettua laadukkaita kuvia tällä. Ensi viikolla täytyy varmaan suunnata kameraostoksille.

 

Keskiviikkona tapasin ruotsalaisen A:n Camdenissa, käytiin shoppailemassa ja syömässä. En ollut ennen käynyt Camdenissa eikä mulla ollut aavistustakaan, miten ihana paikka se on.

 



Camden Lock

Camden Marketiin pitää kyllä palata ihan jo pelkästään ruokien takia. A on kasvissyöjä joten syötiin vegaaniburgerit (nam), mutta kaikkia noita aasialaisia ruokia teki myös mieli maistaa.

Ruokaaaa *____*

Torstaina pyörin täällä meidän nurkilla belgialaisen H:n kanssa. H:lla oli ollut vähän ongelmia isäntäperheen kanssa ja se harkitsi jo kotiinlähtöä, mutta musta tuntuu että se on nyt kuitenkin jäämässä. Mikä on hyvä, koska meillä synkkasi tosi hyvin (lue: kävi ilmi että ollaan molemmat Tumblr-fanityttöjä) ja päätettiin tavata seuraavana päivänä uudestaan.



Vietettiin aamupäivä National Galleryssa vaeltaen, musta tuntuu että palaan sinne vielä myöhemmin koska nyt ei hirveän syvällisesti tullut perehdyttyä. Väsyttiin aika nopeasti ja päätettiin lähteä kiertelemään kaupunkia. Kiitin moneen kertaan onneani, että olin tavannut H:n, koska pystyttiin fanityttöilemään yhdessä kaikenlaisista omituisista jutuista.

BBC!

Syötiin lounasta Regent's Parkissa mutta kaikki siellä otetut kuvat ovat niin surkeaa laatua ettei niitä viitsi tänne laittaa. Nättiä oli.

 

Baker Street!

221B!

Tuo Sherlock Holmes -museo ei oikein houkutellut kumpaakaan (myöskään sen takia että se oli ovelle asti täynnä aasialais- ja amerikkalaisturisteja) joten tyydyttiin hihittelemään 221B:n ulkopuolella ja jatkamaan sitten matkaa.

Surkea kuva, mutta katsokaa nyt! Mini-TARDIS Piccadillylla!

Turistikuvaa taas.

Ilta South Bankilla.

Illalla treffasin vielä kanadalaisen ja tanskalaisen aupparin ja käytiin drinkeillä Leicester Squarella. Mulla oli seuraavana aamuna babysittingia joten en voinut olla kovin myöhään, mutta oli mukava tavata ihmisiä, myöskin kännisiä brittejä. Yksi mies yritti vakuutella meille, että joku sen kaveri näyttää ihan Harry Potterilta ja että se olisi ehdottomasti mun tyyppiä. Joo.

Lauantai-iltapäivän ja illan vietin sitten taas Kensingtonissa suomalaisen E:n kanssa. Olin kyllä ensin aivan varma etten ikinä pääsisi perille, koska Arsenalilla oli peli täällä, minkä vuoksi bussipysäkkini oli suljettu ja metroaseman jono ylettyi ulos asti. En ollut tajunnut yhtään, että "Arsenalilla on peli tänä iltana" tarkoittaa käytännössä täyttä liikennekaaosta meidän muulloin hiljaisessa naapurustossa. Lisäksi metrotunnelia (tai jotain) korjattiin juuri sopivasti sellaisten pysäkkien kohdalta, etten päässyt Tubella Kensingtoniin asti, vaan jouduin jatkamaan matkaa bussilla. Saavuin kuitenkin loppujen lopuksi perille aika voittajafiiliksissä. Seikkailtiin E:n kanssa ympäriinsä ja päädyttiin esimerkiksi paikkaan nimeltä Sticky Fingers - tämän aamun googlailut paljastivat että kyseessä oli Rolling Stonesin rumpalin omistama ravintola. Ilmankos siellä oli kultalevyjä seinillä. Oli lievästi tyhmä olo kun nähtiin kyllä että tämä on nyt joku tosi legendaarinen paikka, mutta kumpikaan ei tiennyt miksi :D

Kaiken kaikkian on ollut hyvä viikko, tänään oon taas babysitterina päivän ja illalla vois periaatteessa lähteä jonnekin, mutta taidan nököttää kotona ja lepuuttaa jalkaparkojani. Täällä tulee käveltyä ihan käsittämättömiä matkoja, ja converset tai ballerinat eivät todellakaan ole osoittautuneet parhaiksi mahdollisiksi urheilukengiksi.

Sticky Fingersissä soi muuten eilen Basket Case. Ilahduin.

Home is where your heart is

But what a shame,

'cause everyone's heart doesn't beat the same

Ensimmäinen viikko on nyt takana, ja tässä tulisi muutama lupailemani kuva kotikulmiltani. Paljon on vielä totuteltavaa, mutta kummasti Lontoo alkaa jo tuntua kodilta. Tuun hostperheeni kanssa tosi hyvin toimeen - ja niiden koirat rakastaa mua, tätäkin blogipostausta yritän kirjoittaa samalla kun Coco-puudeli nukkuu mun sylissä. Ikävöin Suomesta kavereita ja perhettä, mutta (pakko myöntää) en Suomea sinänsä. Tosin käytiin eilen hostäidin kanssa Ikeassa ja ilahduin kyllä, kun sieltä sai suomalaista näkkileipää. Nam.

Kameran kanssa oon ollut tosi laiska, joten kuvia on nyt aika rajallisesti. Jotenkin tuolla turistialueilla (ks. edellinen postaus) on helpompi vaeltaa kamera kädessä, täällä kotona se tuntuu vähän tyhmältä. Tässä on nyt enimmäkseen Upper Streetiä ja ympäröiviä alueita, jossain vaiheessa haluaisin mennä kuvaamaan myös Hollway Roadille koska se on oikeastaan paljon Upper Streetiä kiinnostavampi. Pahoittelut muuten kuvien laadusta, ne ylivalottuivat näköjään kaikki. Säät nimittäin jatkuvat todella aurinkoisina, eilen satoi ehkä minuutin verran mutta se onkin sitten ainoa sade mitä täällä on saatu.



Upper Street bussin ikkunasta. Tämä kuva on viime perjantailta, jolloin oli niin kuuma että meinasin paistua hengiltä tuolla double deckerin yläkerrassa.

Upper St kävellen.  Täältä löytyy paaaljon pieniä kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja pari leffateatteriakin.

Islington Town Hall.

Tällaisia vaatimattomia viktoriaanisia, öö, rivitaloja, täällä on enimmäkseen.

Lisää taloja. Meidän kadulla ei jostain syystä ole tällaisia kivoja värikkäitä ovia :(

Pubi ja metro-/juna-asema

Jotenkin tuntuu vieläkin hassulta että oon täällä. Sunnuntai-iltana ajeltiin takaisin Lontooseen viikonloppureissulta ja jumiuduttiin ruuhkaan M11:lle, koska kolmesta kaistasta kaksi oli varattu olmpialaiskäyttöön (nuo kaistat oli sillä hetkellä täysin tyhjät, mutta niillä ei silti saanut ajaa). Siinä sitten istuttiin ja katseltiin Olympiastadionia, missä Paralympialaisten loppuseremonia oli juuri alkamassa. Tuli sellainen fiilis että miten mä tänne päädyin :D Mutta hyvällä tavalla.

Turistikuvia

Oi, Lontoo. Rakastan Lontoota. Sain tänään aamupäivän vapaaksi ja kun olin vienyt pojun kouluun, päätin seikkailla tieni Cityn läpi Tower Bridgelle. Seikkailu vähän venyi koska en vaan malttanut lähteä kotiin (tai pysähtyä), dumppaan nyt tänne kuvia niin saatte ihastella.



Mulla ei ollut Citystä oikeastaan minkäänlaista kokemusta mutta tiesin suunnilleen mihin suuntaan lähteä. Suunnistin go with the flow -tekniikalla, nappasin ensimmäisestä vastaantulleesta Starbucksista chai latten mukaan  ja seurasin muita kiireisiä bisnesihmisiä.

 

 

Ja juuri kun olin kyllästymässä Cityyn, talojen välistä pullahti esiin The Shard, kaupungin uusi korkein rakennus, sekä sen edessä Thames. Jee!

 

Modernia Lontoota...

 

...ja vihdoin se Tower Bridge. Matkaan kulunut aikaa noin tunti.

Ylitin Tower Bridgen ja jatkoin etelärantaa pitkin ensin hiukan itään ja sitten länteen päin. Todella päämäärätöntä harhailua :D

 

London Bridge City

Millenium Bridge ja St Paul's. Selän takana Tate Modern.

Globe Theatre

Tästä oli taas pakko ottaa kuva koska Sherlock.

Ja tästä, koska MIKSI? Miten tuo kuvastaa Olympialaisia?

Ja yhtäkkiä Houses of Parliament. En muistanut miten iso se oikeasti on.

Westminsterissä ylitin taas sillan ja liityin turistivirtaan. Turistit johdattivat mut Trafalgar Squarelle,

Piccadillylle,

ja lopulta Oxford Streetille, joka oli yhtä ruuhkainen ja kamala kuin ennenkin. Kävin Bootsissa etsimässä yhtä tiettyä shampoota, löysin sen sijaan ruokaa, ja suuntasin takaisinpäin St James Parkiin syömään.


Meal deal rucolapastasalaatilla, tuoreilla mango- ja melonipaloilla ja Tropicana-mehulla. £3.70.

Olin jättänyt pojun koululle puoli yhdeksältä ja tässä vaiheessa kello tuli kaksitoista. Tuntui että olin vaeltanut parin päivän edestä, joten lounaan jälkeen suuntasinkin kotiin siivoilemaan ja lepäämään ennen pojan hakemista koulusta. Mentiin koululle yhdessä naapurin lasten äidin kanssa, joka kehui englantiani suunnilleen jokaisen lauseeni jälkeen, ja ylistystä sai osakseen myös se, että osasin hankkkiutua metrolla lasten koululle (matkalle on täysin mahdotonta eksyä, jos osaa lukea). Jep. Kun kaikki lapset olivat palanneet koulusta, katsottiin Doctor Whota ja juotiin teetä - tästä ei enää kovin britimmäksi pääse :D Kaiken kaikkiaan hyvä päivä, mutta oon taas ihan suuperväsynyt. Halusin kuitenkin saada nää kuvat nettiin tänään, joten olkaapa hyvät.

Perillä

Noniin, terveisiä nyt Brittein saarilta. Eilen sanoin viimeiset heipat Suomelle ja saavuin uuteen kotiini täällä Lontoossa. (Kelatkaa nyt!!) Fiilikset olivat tosi haikeat, mutta kun laskeuduttiin Heathrowlle Lontoon keskustan yli ja kaikki turistinähtävyydet Olympiapuistosta Hyde Parkiin näkyivät lentokoneen ikkunasta kuin joku 3D Google Maps, niin täytyi kyllä todeta että tein oikean päätöksen tänne lähtiessäni. Ei sillä että olisin sitä hirveästi missään vaiheessa epäillyt. Hostperhe oli lentokentällä vastassa ison pinkin nimikyltin kanssa ja suunnattiin lentokentältä suoraan kotiin juomaan teetä. Perhe on supermukava ja talon kaksi koiraa ovat supersuloisia, talo on ihana vaikka kerroksia saisi olla vähemmän (mun huone on viidennessä kerroksessa, voitte ehkä kuvitella sitä portaiden määrää).

Tänään käytiin aamulla hostäidin kanssa nuorimman lapsen koululla, että osaan pojan sinne huomenna viedä. Reitti ei onneksi ollut mitenkään monimutkainen, joten enköhän mä sen vielä aamulla muista. Iltapäivällä oli vuorossa keskimmäisen lapsen koulunalkajaisorganisointipiknik tuossa lähipuistossa, ja siellä oli oikeasti niin kuuma ettei pystytty istumaan auringossa. Ihan kiva sää syyskuuksi. Ihmiset oli myös kivoja, ja jokainen pahoitteli mulle erikseen sitä ettei osannut lausua mun nimeä oikein.

Oon myös ehtinyt purkaa kamani ja etsiä niille paikat uudessa huoneessani sekä opetella aamiaisen ja illallisen valmistuksen yhteydessä vähän sitä, mistä keittiössä löytyy mikäkin asia ja miten näiden hämmentävää lapsilukollista kaasuhellaa käytetään. Päivä on tuntunut tosi pitkältä koska oon vielä ihan Suomen ajassa, heräsin aamulla kamalan aikaisin ja joskus kolmen aikaan arvelin että kello olisi suunnilleen viisi.

Nyt vietetään nuorimman lapsen kanssa iltaa olohuoneessa dataillen (oon lapsenvahtina tässä pari tuntia, woo!) ja Simpsoneita katsellen. Kirjoittamien on vähän vaikeaa kun toinen koirista makaa mun sylissä, mutta en raaski käskeä sitä poiskaan.

Kuvia ei nyt ole koska oon ottanut niitä tasan kaksi, äsken kun kävin huoneessani ja yritin ottaa pinkistä auringonlaskusta kuvaa, eikä kumpikaan onnistunut. Jossain vaiheessa pitää kyllä kuvata tätä naapurustoa koska täällä on mahtavia viktoriaanisia taloja ja kivoja puistoja ympäriinsä - ja lähipäivinä olisi tarkoitus lähteä muutakin Lontoota tutkailemaan. Huomenna ainakin seikkailen Cityssä kun vien pojan sinne lähettyville kouluun, jee.

A party for my parting in a bar

Tää viikonloppu on kyllä ollut niin mahtava etten enää ees tiedä miksi oon lähdössä Suomesta pois. Eilen vietettiin mun läksiäisiä - ei päädytty mäkkiin!! - ja tänään sitten toivuttiin Starbucksin chai latten voimilla (ja seikkailtiin jossain Keimolassa?). Pakkaaminen edistyy, tosin en oo kokeillut meneekö tuo laukku kiinni. Tätä postausta kirjoitan puolen minuutin pätkissä ja sitten ryntään taas etsimään unohtunutta sukkaa tai meikkisivellintä.

Oon lievästi kauhuissani lähdöstä ja toivon ettei ihan vielä tarvitsis lähteä, mutta samalla tiedän että sitten kun lentokone huomenna iltapäivällä laskeutuu Heathrowlle niin fiilikset on jo ihan päinvastaiset. Lontooseen on huomiseksi luvattu 25 astetta lämmintä ja aurinkoista ja koko hostperhe on luvannut tulla lentokentälle vastaan.

Lontooseen lähtö tuntui ensin olevan ihan hirveän kaukana mutta nää viimeiset viikot on menneet supernopeasti. Vinkki siis tuleville auppareille - alkakaa oikeasti valmistella lähtöä ajoissa! Viimeiseen viikonloppuun ei kannata hirveästi tärkeää tekemistä jättää :D Esim. matkavakuutukseen tarvittavan terveysselvityksen täytin tosiaan tänä aamuna, ei päivääkään liian ajoissa mutta ei toisaalta liian myöhäänkään.

I linkitti juuri tämän biisin, menenkin tästä nyt suremaan hiukan. Seuraava postaus sitten Lontoosta, paitsi jos huomenna lentokentällä tulee jotain mielettömän kiehtovaa blogattavaa.