Pakkailua

Isoin asia, mitä aupairius on tähän mennessä mulle opettanut, on se, että jos on yksi matkalaukku ja kolme matkalaukullista tavaraa niin ongelmia tulee. Onneksi sain pakkausapua kaveriltani (kutsumme häntä I:ksi koska jee), ja nyt suurin osa kamoista on tungettu laukkuun - ongelma on vain siinä, että laukku on nyt täynnä ja osa vaatteista ja käsilaukuista sekä massiiviset toiletti- ja meikkipussit ovat vielä ulkopuolella. Kaksi ja puoli vuorokautta aikaa kehittää joku TARDIS-tyyppinen boksi joka olisi sisäpuolelta isompi kuin ulkoa. Painorajat nimittäin eivät ole ongelmana, kamat eivät vain yksinkertaisesti mahdu.

Matkalaukku vs TARDIS

Host-äitini lohdutti minua kertomalla, että hänen oli pitänyt postittaa edellisen au pairin perään kolme laukullista vaatteita, koska lentoyhtiön matkatavararajat olivat tulleet vastaan. Ei siis hätää - Suomeen palatessa tämä on vielä vaikeampaa!

Hylkäsin nyt tuon pakkausprojektin tältä päivältä, onhan tässä vielä koko viikonloppu ja maanantaiaamukin aikaa. Huomenna vietetään kavereiden kanssa mun läksiäisiä (=mennään jonnekin mäkkiin syömään, mistä vetoa) ja sitten ei oikeastaan enää ole mitään, mitä Suomessa pitäisi tehdä. Huuuuuuuuuhhh. Tavallaan odotan, että pääsen Britteihin ja voin alkaa elellä siellä, tavallaan en haluais lähteä koska tänne jää niin paljon sellaista, mitä tulee ikävä.

Loppuun Jenna Marblesia. Olisipa mullakin (edes) kaksi laukkua...

Big plans and leaving friends and a westbound sign

Lyhyttä info-/höpinäpostausta nyt, oon Turussa koiravahtina ja kun tuo koira jumittui terassille kyyläämään naapurin kissaa (jota ei siis kyllä näy missään), niin voisin vähän päivitellä kuulumisia. Varoituksena kuitenkin, että kirjoitan tätä kännykkäni Blogger-sovelluksella, joten lopputuloksesta ei ole mitään takuita.

Lähtöön on nyt enää 12 yötä, mutta onneksi lähtövalmistelutkin alkavat olla hyvällä mallilla. Matkavakuutusjutuista kävin juttelemassa eilen, täytyy nyt vielä miettiä tuota. (Jos jollain on hyviä vinkkejä vakuutuksen suhteen, bring it.) Seuraavaksi pitäisi käydä vaatekaappini läpi, heittää matkalaukkuun ne vaatteet jotka lähtevät mukaan ja energiajakeeseen ne jotka eivät. Mulla on koko ajan sellainen fiilis että oon ihan varmasti unohtanut jotain tärkeetä, mutta lentolippu on, passi on, työsoppari on,  matkalaukku on, en kai mä muuta tarvitse.

(Koira halusi sisään terassilta ja sitten piti vähän leikkiä jalkapallo-possu-hybridillä. Oon ongelmissa sitten Englannissa kun mulla on kaksi söpöä hauvaa joille en tietenkään pysty sanomaan ei.)

Ajattelin tässä myöskin listata vähän niitä asioita, joiden takia au pairiksi lähden ja joita aupparoinnilta odotan:

-Brittiaksentti! Vaikken itse täydellistä aksenttia saisikaan, niin ainakin kaikken muiden ihanaa puhetta voin tyytyväisenä kuunnella. Kielitaidon kohenemista muutenkin odotan, vaikka englantini onkin jo aika hyvällä mallilla. Erityisesti suullinen anti on välillä aika jäistä, mutta siihen varmasti tulee nyt muutos.

-Lontoo! Tarvitseeko tätä edes sen kummemmin selittää. Lontoo on Lontoo.

-Englannin maaseutu! Host-perheellä on toinen kämppä maalla Essexissä ja odotan innolla sinnekin pääsemistä. Täytyy hankkia jostain tweed-puku että voin sitten reippaana ja englantilaisena ulkoiluttaa koiria nummilla, paitsi jos Essexissä ei ole nummia.

-Host-perhe! Tämä on ehkä itsestäänselvyys, mutta mainitaan nyt sekin, että odotan ja samalla jännitän hostieni tapaamista kovasti. Uskon, että tullaan hyvin toimeen ja vaikken heistä nyt ihan kakkosperhettä saisikaan, niin ainakin mukavan työnantajan :)

-Uudet kaverit! Ja muutkin kontaktit. Olen viimeksi muuttanut viisivuotiaana, joten ympäristön ja kaveripiirin vaihdoksesta ei hirveästi ole kokemusta. Tavoitteenani olisi kaveroitua myös paikallisten kanssa, mutta katsotaan miten käy. Aika usein aupparit kai päätyvät hengaamaan vain omissa au pair -piireissään. Sekin on ok.

-Keikat, musikaalit, musiikkijutut! Enää ei tarvitse istua kotona itkemässä sitä ettei mikään bändi koskaan tule Suomeen. Lempibändini on tosin juuri tällä hetkellä Lontoossa valmistelemassa huomista superjännää ja hienoa yllätyskeikkaa jonne minä en pääse, joten vielä toistaiseksi saan itkeä. ;________;

-Shoppailu! Tätä sekä odotan että en odota - Lontoosta saa suomalaisnäkökulmasta ihan kaikkea, mikä voi muodostua myöskin ongelmaksi. Ohoho. Hei hei palkka.

-Museot! Ja muut nähtävyydet myöskin. Paljon on vielä näkemättä ja tutuissa paikoissa voi aina käydä uudelleen. Turistina museoissa ravaaminen on väsyttävää puuhaa kun saman päivän aikana pitää ehtiä viiteenkymmeneen eri paikkaan, mutta nyt mulla on/tulee olemaan riittävästi aikaa siihen, että pyörin museoissa ihan kaikessa rauhassa.

-Kotiutuminen! Tätä odotan tietysti kaikkein eniten. Sitä, että voin kutsua Brittejä kodiksi, sitä että elämään tulee rutiineja, sitä että näen sekä Lontoon hyvät että huonot puolet ja opin niiden kanssa elämään.

Jätän sovinnolla tuosta listalta pois mun tulevien aviopuolisoiden (ehdokkaina lähinnä isäni ikäisiä brittinäyttelijöitä because of reasons) metsästämisen ja muut jännät, koska niin on ehkä parempi. Kerron sitten, kun metsästys tuottaa tulosta.

Hyvää tiistaipäivän jatkoa kaikille, mä taidan lähteä pitämään futistreenejä tuolle karvakasalle. Ja pahoittelut siitä ettei tässä ole mitään hauskoja kuvia, kännykällä en lähde sellaisia yrittämään. (Yritin julkaista tätä ja Blogger kehtasi kysyä "Are you sure?" No en ole, tuntuu että tästä tuli aika sekava postaus. Pahoittelut myös siitä :D)

Lahjoja ja muita juttuja

Ensinnäkin jättikiitokset ja virtuaaliset fish&chipsit kaikille seuraajille ja kommentoijille - kiva että blogi kiinnostaa näinkin monia :) Bloggaamisessa on jotenkin jännästi enemmän järkeä, kun ei tunnu siltä että kirjoittaa vain itselleen.

Viikonloppu meni sukulaisia tavatessa, nyt on heipat sanottu isovanhemmille (ja luottokampaajalle). Yksi askel lähempänä lähtöä siis. Kaikki tutut ovat onneksi olleet kannustavia ja kivoja, kertaakaan ei ole tullut sellaista "miksi sä nyt au pairiksi lähdet, menee vuosi hukkaan" -tyylistä kommettia miltään suunnalta. Kävin tänään akvaariokaupassa hakemassa kalanruokaa ja sielläkin akvaariosetä toivotti hyvää matkaa ("pidähän lippu korkealla"), kun hyvin epäsuomalaiseen tapaan jäätiin small talkaamaan.

Viime viikolla vietettiin synttäreitäni, ja vaikka en olekaan mikään synttäri-ihminen, niin oli tosi kiva päivä. Käväistiin Lintsillä, missä sää oli hyvin brittiläinen (lue: kylmää, harmaata, tihkusateista), mutta kyllä siellä silti viihtyi. Rinkelin kyydistä kurkin kotikaupunkini maisemia korkeanpaikankammon vallassa ja tulin siihen tulokseen, että London Eye taitaa edelleen olla liian korkea minulle.


Ei se sää ihan noin synkkä ollut, kännykän kamera vain ei pysty parempaan.

Kuten aina, parasta synttäreissä oli kuitenkin lahjat! Sain ihan mahtavan selviytymispaketin Englantia varten.

Rakastan tätä :3

Sisältä löytyi kaikkea mitä ulkosuomalainen voi tarvita, Fazerin sinisestä Nokian 3310:iin ja ruisleivästä salmariin. Hihittelen vieläkin - tosin hymy saattaa hyytyä siinä vaiheessa kun viimeinen ruisleivän pala on syöty ja suklaasta enää ihanat Suomen-siniset kääreet jäljellä. Onneksi 3310 sentään on ikuinen!

Vanhemmilta sain lahjaksi rahat matkalaukkuun, jonka sitten vihdoinkin kävin hakemassa. Kyseessä on tommoinen ruumisarkun kokoinen, sitruunankeltainen kapistus, jonne laukkumyyjän naureskeluista huolimatta on tosiaan tarkoitus mahduttaa kaikki tavarani.

Tätäkin rakastan.

Ajan pikkuhiljaa tajuta, että Suomi-aikaa on jäljellä tosi rajallisesti (21 yötä!!), ja tekemistä on vielä hirveästi. Netistä tilatut kengät lähti tänään postin mukana takaisin Brittein saarille, kun olivat lähettäneet mulle väärän koon. Ja saattaa oikeasti käydä niin, että mä ehdin Englantiin ennen kuin uusi kenkäpari saapuu Suomeen. Kuvallinen henkilökorttikin on ollut to do -listalla, ja siinäkin menee pari viikkoa... Mihin se aika oikein katoaa?

Aikaisemmin tapahtunutta...

Tänään mulla ei ole mitään ajankohtaisia au pair -uutisia (paitsi kävin katsomassa matkalaukkuja ja masennuin myyjän bitch please -ilmeen takia kun sanoin aikovani ottaa 9 kuukauden reissulle vain yhden laukun - mitä mun pakkaamisesta oikein tulee!?) mutta ylimääräistä aikaa on, joten ajattelin nyt tehdä tällaisen historiapostauksen mun auppariprojektin alkuvaiheista. En tiedä ketä tämä kiinnostaa, mutta muistanpahan itse myöhemmin, mitä on tullut tehtyä.

Mulla oli siis melkein koko lukion ajan (ja oikeastaan sitä ennenkin) haaveena lähteä opiskelemaan englantilaista filologiaa, mutta mitä lähemmäs lukion loppu tuli, sitä enemmän opiskelu ja Suomi kyllästyttivät, ja abivuoden alussa au pairiksi lähtö alkoi houkutella jo oikeastaan enemmän kuin opintojen jatkaminen suoraan lukiosta. Aupairius siksi, että se tarjosi mahdollisuuden lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa käytännössä melkein ilmaiseksi, ja suhteellisen helposti ja turvallisestikin vielä. Päätin laittaa hakemuksen Aupair World -nettisivustolle, koska olin kuullut siitä paljon hyvää, ja katsoa miten käy.

Lähtöajankohdaksi päätin elo-syyskuun, koska mulla oli kuitenkin jo kesätyö Suomessa ja muutenkin syksy tuntui hyvältä ajalta lähteä. Laitoin profiilin Aupair Worldiin maaliskuun alussa, mikä oli aivan liian aikaisin, koska suurin osa perheistä alkaa aupparia hakea vasta muutamaa kuukautta ennen haluttua aloituspäivää. Huhti-toukokuussa perheitä ja hakemuksia alkoi kuitenkin tulla - Kanariansaarilta, Etelä-Ranskasta, Pariisista, to name a few - ja kolmen perheen kanssa Skypetin ennen kuin sitten löytyi tämä perhe, joka vastasi toiveitani ehkä parhaiten. He ottivat minuun yhteyttä, mikä olikin onni koska luonnollisestikin tosi moni au pair on valmis uhrautumaan ja muuttamaan niinkin kurjaan paikkaan kuin Lontooseen :D Sähköposteilun ja Skype-juttelun jälkeen todettiin sitten puolin ja toisin, että hyvältä vaikuttaa, ja kesäkuun alussa mulla oli virallisesti töitä syksystä eteenpäin. Meilailin myös perheen nykyisen au pairin kanssa, joka vakuutti perheen olevan tosi mukava, ja vaikutti itsekin kivalta ihmiseltä. Ollaan nyt pysytty tiiviisti yhteyksissä ja olenkin häneltä saanut paljon arvokkaita vinkkejä, Lontoon yöelämästä siihen, että tulevassa makuuhuoneessani on välillä aika kylmä.

Nyt, kun lähtöön on laskelmieni mukaan 27 yötä, olen tosi tyytyväinen tekemiini valintoihin - sekä valitsemaani perheeseen, että siihen että ylipäätään päätin au pairiksi lähteä. Välillä pelottaa ja huolestuttaa ja ikävöin kavereita ja perhettä jo valmiiksi, mutta niin kai tällaisessa tilanteessa kuuluukin. Suurimmaksi osaksi fiilikset ovat kuitenkin tosi hyvät, joten iloisesti jatkan kohti uusia seikkailuja :)

"Hey, chief, I might be wrong, but I think we’re flying into a mountain."

Tänään mulle tarjoutui muutama ylimääräinen tunti vapaa-aikaa kun koko päivän työvuoro osoittautuikin pelkäksi aamuvuoroksi - kannattaa aina merkitä tärkeitä juttuja kalenteriin keskellä yötä - ja tuon ylimääräisen ajan päätin käyttää lentolipun tilaamiseen. Aikaa kannattikin varata, koska oma pankkikorttini ei pitkällisen tappelunkaan jälkeen kelvannut ja jouduin vinguttamaan isin Visaa jälleen kerran (laskeskelin että oon tässä kahden vuorokauden sisään käyttänyt isän korttia suunnilleen kolmensadan euron edestä - kiitos pankkitäti kun annoit mulle kortin joka ei kelpaa suunnilleen missään päin internettiä). Lievää ihmetystä aiheutti myöskin se, että sama lento maksoi British Airwaysilla 138€ ja Finnairilla 815€, mutta mikäs siinä. Nyt vain toivotaan että tuohon BA:n lippuunkin sisältyy esim. matkatavarat ja istumapaikka.

Lähtö on nyt sitten edessä tasan kuukauden päästä, 3. syyskuuta. Tuo päivämäärä on ollut sovittuna jo pidemmän aikaa, mutta nyt se tuntuu erityisen viralliselta, kun lentolippukin on kädessä. (Eli siis isän sähköpostiluukussa, mutta...) Yhdensuuntaisen lipun ostaminen oli tavallaan pelottavaa, mutta toisaalta hypin seinille onnesta - nyt vihdoinkin voin hengailla ihanassa Iso-Britanniassa ilman kiirettä kotiin. Ja rakastan lentokenttiä ja lentämistä, joten oon innoissani jo pelkästään siitäkin että mulla on joku muu syy mennä Helsinki-Vantaalle kuin, no, Starbucks. Jep.

we♥it

Seuraavana to do -listallani taitaakin olla matkalaukun ostaminen, ja sitten pakkaaminen, mitä en todellakaan odota innolla. Lähtö lähestyy!

Intro

Moi kaikki, ja tervetuloa au pair- sekä Lontoo-aiheisen blogini pariin. Blogin tarkoituksena on toimia päiväkirjana minulle ja infona Suomeen jääville tutuille - ja tuntemattomille myös, itse olen ainakin tykännyt stalkkia ihmisten au pair -blogeja.

Blogin ja bloggaajan taustoista sen verran, että olen siis lähdössä syyskuun alussa Lontooseen au pairiksi, töitä on siellä tarjolla ainakin yhdeksäksi kuukaudeksi. Olen haaveillut Briteissä asumisesta vaikka kuinka pitkään, joten kun nyt keväällä kirjoitin ylioppilaaksi, Plan A oli - vastoin oponi tahtoa - lähteä aupparoimaan opiskelun sijaan. Viisihenkinen lontoolaisperhe löytyi Au Pair Worldista toukokuun lopulla ja nyt vihdoinkin lähtöön on enää kuukausi aikaa.

Tervetuloa siis mukaan tälle blogiseikkailulle (ette muuten arvaa miten vaikeaa tätä Bloggeria on käyttää), jättäkää ihmeessä kommenttia ja liittykää lukijaksi ja silleen. Tässä on vielä havainnollistava kuva siitä, mihin oikein olen menossa. Kyseessä on Islingtonin alue melkein Lontoon keskustassa - kelpaa!