I'll go downtown without thinking and shout over a drink

Taas on aika huippuinen viikonloppu takana, joten kuulumisia! Viime viikolla työ tuntui taas kunnolla työltä, mutta vapaa-aika sitten sitäkin paremmalta. Oli myös aktiivisin viikonloppu pitkiin aikoihin, yleensä mulla on edes jossain vaiheessa sellainen hetki, että makaan sohvalla zombiena ja katson LA Inkiä tai Supernannya; nyt ei ehtinyt kotona käydä kuin nukkumassa. Mutta hyvä niin :)

Perjantai-iltana istuin pahaa-aavistamattomana kotona verkkareissa ja luin kiltisti pääsykokeisiin, mutta sitten tuli kuin tulikin kutsu drinkkeilemään ja mähän aika reippaasti heitin verkkarit nurkkaan (ja laitoin toiset housut tilalle) ja hilpaisin ulos ovesta. Seikkailtiin taas puoli Lontoota läpi vain päätyäksemme mun lähi-Wetherspoonsiin istumaan ja juoruamaan. Vielä mua ei tunnisteta siellä, tai ainakaan kukaan ei ole sanonut mitään, onneksi. Mutta tuntuu, että viikonloppuiltoina on melkein mahdotonta löytää pubia, joka ei olisi ihan ovelle asti täynnä ihmisiä. Meidän lähipubi kuitenkin on sellainen, joten sinne on aina liiankin helppo ajautua vaikkei se olekaan mikään hohdokkain paikka - olisin ihan hyvin voinut lähteä verkkareissa. Ja brittipubit on maailman parhaita hengauspaikkoja, en voi kertoa liian montaa kertaa paljonko niitä rakastan.

Lauantaina heräsin reippaasti aikaisin ja lähdin kulttuurikaveri H:n kanssa Somerset Housen Courtauld Galleryyn. Siellä oli nyt väliaikainen Picasso-näyttely, ja pysyvä kokoelmakin oli laatua Matisseineen, Monet'neineen (mitä) ja Van Gogheineen. Ja Somerset House on rakennuksena ja sijainniltaan ihana, siitä pitää joskus muistaa ottaa kuvia. Talvella siellä oli luistinrata, harmittaa etten koskaan mennyt vaikka tarkoitus oli. Brittien luistelu on kyllä aika tappomeininkiä kun luistimenterät heiluvat milloin missäkin eikä kukaan osaa jarruttaa...

Kulttuureilun jälkeen ylitettiin Waterloo Bridge (molemmat pysähtyivät hetkeksi ihmettelemään toisella puolella siltaa näkyvää Parlamenttitaloa ja London Eyeta, ja toisella puolella Cityä ja St Paul's Cathedralia - ei näihin maisemiin vain kyllästy), haahuiltiin tihkusateessa South Bankia pitkin Borough Marketin torille/kauppahalliin ja ahdettiin itseemme intialaista kasvisruokaa, brownieita ja aitoa intialaissedän keittelemää chai lattea. Nam. Puhuttiin taas siitä, miten meiltä loppuu aika kesken täällä - mutta eihän oikeasti mikään aika riitä kun joka viikko löytyy uutta tekemistä ja uusia jänniä juttuja. Ja ehkä tätä kaikkea arvostaakin enemmän kun tietää, että se on vain väliaikaista. Täytyy sitten Helsingistä löytää Somerset Houselle ja Thamesin rannalle vastine.

Illalla oli suuntana taas baari, tällä kertaa Leicester Squaren reunalla oleva kiva, rakasta Wetherspoonsia sivistyneempi mutta kuitenkin rento paikka. Istuskeltiin siellä, juoruttiin lisää. Ei siitä illasta sen enempää :D

Otin oikeasti peilikuvan baarin vessassa -__- Duckface vaan puuttuu.

Noh, sunnuntaiaamuna olin taas toipunut ja suuntana oli tällä kertaa Covent Garden. Meidän oli tarkoitus mennä jollekin ex-kodittomien vetämälle Lontoo-kierrokselle, mutta myöhästyttiin sieltä ja pyörittiin sitten muuten vaan. Teatterialan Olivier Awardsien kunniaksi siellä oli kaikenlaista ohjelmaa, joten hyvin viihdyttiin koko päivä. Ostin Paperchasesta reseptikirjan, enkä ole ihan varma mitä sillä teen mutta se oli niin ihana ja organisoitu välilehtineen ja muovitaskuineen että rakastuin. Paperchasesta löytyy aina jotain söpöä ja erittäin tarpeellista...

Illalla mun oli tarkoitus mennä kotiin Mastering the Language of Literaturen ääreen ja opiskella ja mennä aikaisin nukkumaan - kuten aina - mutta sitten jollain kaverinkaverilla olikin synttärit ja mentiin niitä juhlimaan ja tanssittiin Sohon baareissa niin pitkään, että missasin viimeiset metrot (mihin ei kyllä täällä paljoa vaadita, mutta silti). Ja vaikka olinkin aluksi väsynyt ja yritin koko ajan selitellä itselleni ja muille että nyt mä lähden hei kotiin moikkamoi, niin tuosta tuli niiin viikon kohokohta ja hyvä päätös hyvälle viikonlopulle. Tai siis, kuinka usein tulee hengattua paikassa, jonka katto on liimattu täyteen Barbie-nukkeja? Ja Sohossa on ihanan rentoa, mun rikkinäiset farkut ja flanellipaita oli ihan ok klubiasu. Ja vanha kunnon bussi numero 19 kulkee vuorokauden ympäri siitä Sohon kulmilta, joten aina pääsee onneksi kotiin.

Bar Sohon ruuat blogissa jo toista kertaa...

Tämän viikon omistan oikeasti opiskelulle (poikkeuksena tiestysti vappupiknik, ja keilausilta, ja viikonloppu Brightonissa). Suomi-reissu on enää parin viikon päässä, enkä vieläkään osaa analysoida muinasenglantilaisten runojen runomittaa...