maanantai 26. marraskuuta 2012

London Literary Lock-In

Taas viikonloppu takana ja toipuminen käynnissä. Mulla on ollut väsy ja F:lla paha olo ja sairaslomapäivä, joten ollaan maattu kotona ja pelattu Unoa ja katottu Disney Channelia. F teki mulle lounaan, joka koostui tomaattikeiton jämistä, sitä oli ehkä viidesosatölkki jäljellä. Sain sen kaveriksi teelusikan, "täs on sulle kääpiölusikka ni sen keiton syöminen kestää kauemmin". Aww :D Onneksi pakastimessa oli suomalaista ruisleipää kääpiökeiton seuraksi.

Väsy on ollut sen takia, että vietin la-su -yönä melkein 12 tuntia kirjakaupassa Wood Greenissä ja nukkuminen jäi puolen tunnin päikkäreihin kun aamulla tulin kotiin. Lontoon NaNo-porukka järjesti perinteisen koko yön kirjoitusmiitin Big Green Bookshopissa ja kun mun lauantai-illan babysittaus peruuntui niin sinnehän oli sitten pakko mennä. Meitä oli melkein 60 suunnitellun 30 sijaan, joten tuo pikkuinen kirjakauppa oli aivan täynnä ihmisiä ja läppäreitä ja kofeiinia. Kirjoitettiin, pelattiin kaikenlaisia pelejä, keitettiin teetä, kirjoitettiin lisää. Monet oli leiponeet kakkuja ja piirakoita yhteisiksi eväiksi, joten banoffee pieta ja brownieseja ja muuta terveellistä tuli mussutettua, minkä kirjoittamiselta ehti. Aamuseitsemältä ryömin ekalla metrolla kotiin aika pahasti tänä vuonna laiminlyöty NaNo-romaanini 7000 sanaa isommaksi kasvaneena.


© NaNoLondon
Kuvassa neljältä aamulla pelattu Scattergories-matsi (piti nimetä kaikenlaisia juttuja jotka alkaa tietyllä kirjaimella). Mulla huono hiuspäivä (juurikasvulle on kohta pakko tehdä jotain) ja hirveä väsymys, aivot ei enää oikein pystyny tähän nimeä M:llä alkavia vihanneksia englanniksi -juttuun. Mutta meidän tiimi voitti yhteispisteillä pelit ja sanasodan ja saatiin palkintoja! En oo varmaan ikinä ennen voittanut mitään, joten jee sillekin.

Marraskuun alussa mulla oli välillä ikävä Helsingin NaNo-piirejä (olivat muuten Maikkarin uutisissa yksi päivä!)  mutta tässä kuukauden edetessä oon täysin rakastunut lontoolais-Wrimoihin. Kaikki on tosi mukavia ja avuliaita ja haluaa esitellä mulle Lontoota ja brittikulttuuria, pelottavimmista lastenohjelmista parhaisiin pubeihin ja bussireitteihin. Viime viikolla kävin yhden nanottajan kanssa Emirates Air Line -köysirata-ajelulla, koska sen mielestä mun oli pakko saada kokea se. Ja oli kivaa, varsinkin kun oli ilta ja kaikki Docklandsin valot näkyi hienosti. Suosittelen :)

NaNoWriMo loppuu perjantaina ja sen jälkeen on vuorossa enää lopettajaispartyt. Tulee ikävä tuota porukkaa, vaikka monia tyyppejä tuun toivottavasti näkemään vielä marraskuun jälkeenkin. Sanamäärä näyttää Lock-Inin jälkeen hyvältä ja pääsen kyllä helpostikin siihen tavoittelemaani 30 000:een sanaan. Vaikka "voitto", se 50k, jää tällä kertaa saavuttamatta, tämä on silti ollut ehkä paras NaNo tähän mennessä.

Sunnuntaina jaksoin yllättävän hyvin puolen tunnin yöunilla, kävin ensin hostperheen kanssa jännässä automaattilelunäyttelyssä jossain Etelä-Lontoossa (mentiin autolla joten en oikein tiiä missä edes oltiin, mutta hieno oli) ja lounaalla järkyttävän hienossa islingtolaisravintolassa - ruoka oli superhyvää mutta olisin mielummin vain ryöminyt pöydän alle nukkumaan koko päiväksi. Myöhemmin suuntasin H:n kanssa pyörimään Oxford Streetille jouluvaloja ja, öö, jouluhaalareita katsomaan, sekä myöhemmin Sohoon ginger beerille ja syömään.

Anonyymit haalaritontut. Kumpikaan ei kyllä ostanut haalaria vaikka teki mieli :(
Ruokaa! Kasvisruokalautanen kahdelle, £8.
Bar Sohossa oli happy hour ja meillä meni melkein tunti ihmetellessä että mikä ihme on tuo kuittiin merkitty HH ja miksi meidän juomat oli puolet halvempia kuin pitäisi. Naamapalmuiltiin sitten toinen tunti kun tajuttiin, että olisikos happy hour. Ruokakin oli onneksi halpaa, joten jäätiin sinne myös syömään. Sain siinä sivussa myös uuden lempinimen, Frenchface, koska joku miekkonen tuli selittämään mulle että sen mielestä näytän ranskalaiselta. No, H on belgialainen joten olihan se jollain tasolla oikeassa...?

Loppuun taas pyyntö, että jos teillä on jotain juttuja joista haluaisitte että bloggaan, kertokaa. (Myös ne sukulaiset/perhetutut jotka lukee mun blogia, tiedän että ootte siellä!) Mun omasta päästä löytyy blogi-innotusta harvemmin kuin toivoisin, ja kun kuitenkin kirjoittelen tätä blogia paitsi itseäni, myös muita varten (ja Blogilistan mukaan "lukijoita viikossa" on melkein sata, mitä se sitten tarkoittaakin), niin olisi kiva kuulla mielipiteitä (:
 
Ja vielä superloppuun tää video, josta innostuin hirveästi tänä aamuna. Hieno! Myöskin paras kaverini on ensi viikolla (!!) tulossa tänne ja mennään katsomaan Green Day -musikaalia, joten muita bändejä en nyt suostu edes kuuntelemaan.

11 kommenttia:

  1. Juu täällä ollaan. Kaikki arkisetkin asiat ovat kiinnostavia, sillä onhan se arki siellä saarilla monin tavoin erilaista kun täällä pohjolan perukoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, totta, mun on vaan koko ajan vaikeampi innostua kirjottamaan arkipostauksia, kun se arki ei mulle itelleni oo niin ihmeellistä enää :) Mutta yritän pitää postaustahtia yllä.

      Poista
  2. Sun blogia on kiva lukea, tähän asti kaikki mitä olet kirjoittanut on ollut kiinnostavaa ja kuvat on tietysti myös kivoja ja auttaa eläytymään. Kaikki arkinenkin on kiinnostavaa, jos vaan jaksat kirjoittaa arjesta: kun elää arkea, ei ehkä itse huomaa, mikä siinä niin kiinnostavaa on...
    Minua kiinnostaa kuulla vaikka lisää Islingtonista: minkälainen koulumatka pojulla on, mitä siinä matkan varrella näkyy, taloja, puistoja.. Tai mistä perhe ostaa ruuat? Ajetaanko jonnekin kauas markettiin vai onko siinä kulmilla jotain pieniä idyllisiä tai vähemmän idyllisiä kauppoja tai ehkäpä jopa tori tai kauppahalli?? Minkälaisiin paikkoihin pääsee kohtuudella kävellen jne.

    Täällä alkoi muuten puolalainen sarja, joka kertoo puolalaisista siirtolaisista Lontoossa: Lontoo-Varsova. Aika karulta vaikuttaa alustavasti, tosin englantilaisista annetaan ystävällinen kuva.
    t. Audrey :-)

    VastaaPoista
  3. Kertasin vähän, mitä olet kirjoittanut ja kuvittanut Islingtonista, ja olethan sä sitä kuvannut. Mutta nyt kun olet ollut vähän pidempään, ehkä jotkut jutut näyttää erilaisilta kuin alkuun? Ehkä olet huomannut jotain, mitä alkuun et huomannut? Ja mikä olikaan se toinen katu, joka tuntui Upper Streetiä kiinnostavammalta - oletko jo käynyt siellä kuvaamassa? Upper Streetin pari sisustuskauppaahan pääsi Glorian koti -lehteenkin, joten nyt Islingtonissa tiedetään kodinsisustuspiireissäkin ;-)
    - Audrey
    PS. ja Lontoo-Varsova - sarjan yks puolalainen on töissä Canarylla, hyvä että kirjoitit siitä, niin tiesin suunnilleen, mistä tyyppi puhuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon kyllä miettinyt uuden Islington-postauksen kokoamista, koska täältä on sen alkuperäisen "esittely"kirjoituksen jälkeen löytynyt taas miljoona kiinnostavaa paikkaa ja nyt osaisin vähän jäsentääkin sitä postausta kun tunnen näitä meidän kulmia paremmin. Kotikulmista siis tulossa vielä juttuja :)

      Poista
  4. Minä ihan kateellisena luen muiden kertomisia siitä kuinka halpaa on kaikkialla syödä ja juoda.... Pariisissa ei kun ei mikään ole halpaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lontoolaisetkin kauhistelee sitä miten kallista Pariisissa on :D Lontoossakin saa tietysti rahaa kulumaan, mutta jos tietää mihin mennä tai jos käy tuuri (jälkimmäinen mun tapauksessa :D) niin välillä pääsee halvemmalla.

      Poista
  5. Voisiks joskus kirjottaa ihan perusasioista, joita täytyy hoitaa kun on lähdössä au pairiksi, esim.vakuutukset, maassaololuvat jne.
    Kiitos jo etukäteen!
    -Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ideasta :) Voisin joo käytännön järjestelyistä joku päivä kirjoittaa, pistetään muistiin!

      Poista
  6. milloin taas kerrot lontoon kuulumisia? puskeeko joulu jo pahasti päälle? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, en ollut edes tajunnut että edellisestä postauksesta oli kulunut näin kauan! Pahoittelut, kyllä mulla joku teoreettinen tavoite on bloggata viikoittain. Joulu ja joululoma puskee tosiaan päälle, mutta nyt sain raavittua vähän kuulumisia kasaan :)

      Poista