Lahjoja ja muita juttuja

Ensinnäkin jättikiitokset ja virtuaaliset fish&chipsit kaikille seuraajille ja kommentoijille - kiva että blogi kiinnostaa näinkin monia :) Bloggaamisessa on jotenkin jännästi enemmän järkeä, kun ei tunnu siltä että kirjoittaa vain itselleen.

Viikonloppu meni sukulaisia tavatessa, nyt on heipat sanottu isovanhemmille (ja luottokampaajalle). Yksi askel lähempänä lähtöä siis. Kaikki tutut ovat onneksi olleet kannustavia ja kivoja, kertaakaan ei ole tullut sellaista "miksi sä nyt au pairiksi lähdet, menee vuosi hukkaan" -tyylistä kommettia miltään suunnalta. Kävin tänään akvaariokaupassa hakemassa kalanruokaa ja sielläkin akvaariosetä toivotti hyvää matkaa ("pidähän lippu korkealla"), kun hyvin epäsuomalaiseen tapaan jäätiin small talkaamaan.

Viime viikolla vietettiin synttäreitäni, ja vaikka en olekaan mikään synttäri-ihminen, niin oli tosi kiva päivä. Käväistiin Lintsillä, missä sää oli hyvin brittiläinen (lue: kylmää, harmaata, tihkusateista), mutta kyllä siellä silti viihtyi. Rinkelin kyydistä kurkin kotikaupunkini maisemia korkeanpaikankammon vallassa ja tulin siihen tulokseen, että London Eye taitaa edelleen olla liian korkea minulle.


Ei se sää ihan noin synkkä ollut, kännykän kamera vain ei pysty parempaan.

Kuten aina, parasta synttäreissä oli kuitenkin lahjat! Sain ihan mahtavan selviytymispaketin Englantia varten.

Rakastan tätä :3

Sisältä löytyi kaikkea mitä ulkosuomalainen voi tarvita, Fazerin sinisestä Nokian 3310:iin ja ruisleivästä salmariin. Hihittelen vieläkin - tosin hymy saattaa hyytyä siinä vaiheessa kun viimeinen ruisleivän pala on syöty ja suklaasta enää ihanat Suomen-siniset kääreet jäljellä. Onneksi 3310 sentään on ikuinen!

Vanhemmilta sain lahjaksi rahat matkalaukkuun, jonka sitten vihdoinkin kävin hakemassa. Kyseessä on tommoinen ruumisarkun kokoinen, sitruunankeltainen kapistus, jonne laukkumyyjän naureskeluista huolimatta on tosiaan tarkoitus mahduttaa kaikki tavarani.

Tätäkin rakastan.

Ajan pikkuhiljaa tajuta, että Suomi-aikaa on jäljellä tosi rajallisesti (21 yötä!!), ja tekemistä on vielä hirveästi. Netistä tilatut kengät lähti tänään postin mukana takaisin Brittein saarille, kun olivat lähettäneet mulle väärän koon. Ja saattaa oikeasti käydä niin, että mä ehdin Englantiin ennen kuin uusi kenkäpari saapuu Suomeen. Kuvallinen henkilökorttikin on ollut to do -listalla, ja siinäkin menee pari viikkoa... Mihin se aika oikein katoaa?