Sardinia

Noniin, nyt vähän Sardinian-kuulumisia! Green Dayn keikkapäivänä alkanut flunssa on taas viikonlopuksi pahentunut, joten mitään hirveän pitkiä matkakertomuksia ei nyt pysty kirjoittelemaan. Mikä näissä lauantaipäivissä oikein on, että oon aina kipeänä.

Mutta, oltiin siis hostperheen kanssa Algherossa lasten half term -lomaviikolla toukokuun lopussa, ja kyllä kelpasi maisemanvaihdos - minulle ainakin, lapsia lähinnä harmitti kun siellä ei ollut Xboxia. Sää ei ollut kovinkaan lämmin ja aurinko näyttäytyi vain sen verran että juuri ja juuri ehdin polttaa sääret ja käsivarret. Kivat t-paita- ja shortsirajat taas, ihanaaa.

Alghero oli kuitenkin ihan supersuloinen pikkukaupunki, jossa olisin viihtynyt pidempäänkin. Sardiniasta mulla ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä, mutta olin haaveillut Italiaan matkustamisesta piiiitkään, lähinnä Jamie Oliverin aivopesemänä, joten olin ihan innoissani lähdössä!

 

 

Meidän hotelli oli tuon vanhankaupungin ulkopuolella, mutta käytiin aina siellä syömässä ja muutenkin kävin harhailemassa. Nolotti hirveästi, etten osannut oikeastaan sanaakaan italiaa, ja algherolaiset eivät taas puhuneet hirveästi englantia, joten kielimuureilin oikein kunnolla aina kun olin itsekseni liikenteessä. Mutta ainakin tunsi olevansa ulkomailla :D

Parina päivänä raahattiin vikisevät lapset vähän kauemmaksi nähtävyyksiä katselemaan.

Grotta di Nettuno -tippukiviluola oli yksi viikon kohokohdista, mutta matka sinne ja takaisin ei niinkään. Portaikko (joku sanoi 600 porrasta, mutta se tuntui paljon pidemmältä) kulki tuollaista valtavaa vuorenseinää pitkin, kallion huipulta ihan merentasoon asti. Alasmeno oli korkeanpaikankammoiselle pelottavaa, minä ja hostmum ryömittiin rapukävelyä seinänviertä pitkin ja yritettiin olla katsomatta alas. Ylös kiipeäminen taas hajotti huonon kuntoni takia, kirosin taas kerran sitä etten vain saa potkittua itseäni lenkkeilemään. Mutta kiipeily oli sen arvoista! Kuvia sieltä ei oikein saanut otettua huonon valaistuksen takia, mutta ihan maaginen (ja valtavan iso!) paikka. Woooo.

Toinen reissu tehtiin saaren pohjoispäähän, Argentieraan ja Stintinoon. Jouduin kartanlukijaksi, mikä olikin sitten tosi hilpeää. Onneksi matkan varrella oli enimmäkseen hyvät opasteet...

Argentierasta löytyi hylätty kaivos ja meri. Otin taas vaihteeksi miljoona kuvaa aalloista. Tässä yksi.

Stintino oli sitten Sardinian pohjoispäässä, ja sieltä näkyi Korsika! Tehtiin vain pieni kierros pikkukaupungin keskustassa, siellä oli tosi hiljaista jotenkin.

Viisi päivää menivät tosi nopeasti, mutta onneksi Lontoossa odotti arjen lisäksi esim. Green Dayn konsertti, joten takaisintulo ei harmittanut liikaa. Olen tosi onnellinen, että hostini ottivat mut mukaan - pakko ei olisi ollut, ja suurin osa perheistä surutta jättää aupairin kotiin lomien ajaksi eikä muutenkaan työtuntien ulkopuolella aupparista hirveästi välitä. Meillä ei ehkä ole hirveän läheiset välit hostien kanssa, enemmän sellainen työntekijä-työnantajasuhde, mutta ainakin koen, että musta työntekijänä pidetään tosi hyvää huolta. Ei siis ollenkaan valittamista!