keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Definitely a mad man with a box

Eli esittelyssä Cardiff Bayn Doctor Who Experience! Epäfanit eivät ehkä jaksa innostua tästä postauksesta, mutta vannon että olisitte innostuneet Experiencestä itsestään - minäkin lähdin vähän epäilevin mielin sinne (entä jos se on ihan tyhmä, entä jos se on tarkoitettu vain pikkulapsille, en edes ole katsonut seitsemää ekaa Doctoria, mitä mä siellä teen) mutta tietysti kaikki oli tehty tutulla turvallisella BBC-laadulla, eli viisi tähteä! Tai ehkä jopa kuusi. Tai yksitoista.

Mulle Doctor Who on mulle vähän - kehtaako tätä edes sanoa - toissijainen fanituskohde, alunperinkin innostuin siitä vasta Sherlockin myötä, ne kun ovat samojen tyyppien tekemiä ja mietin että ei kai se huonokaan voi olla. Ei ollut. Britteihin muutto syvensi mun suhdetta Whohon (Whoon? Who'oon?), koska se on briteille kansallisaarre siinä missä Stephen Fry ja The Beatles, ja hostperheessänikin sekä vanhemmat aikoinaan että nyt lapset ovat kasvaneet sen parissa. Lisäksi tietysti tapasin täällä belgialaisauppari H:n, ja jaettu fanityttöys on kaksinkertainen fanityttöys, eikö?

Doctor Who on hyvänmielen tv-sarja, paitsi silloin kun se on pahanmielen sarja ja itken silmät päästäni joko dramaattisten juonenkäänteiden tai nykyisen pääkäsikirjoittajan seksististen juttujen takia. Joku siinä sinisessä poliisiboksissa asuvassa alienissa vain vetoaa. (Juonitiivistelmä niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse: Doctor Who on nyt 50 vuotta britti-tv:ssä pyörinyt scifisarja jossa seikkaillaan poliisikopiksi naamioidulla aika-avaruusaluksella ja taistellaan erilaisia pienellä budjetilla tehtyjä hassunnäköisiä pahiksia vastaan. Ruuvimeisselillä. Sitä katsoessa pitää olla tietynlainen asenne päällä...)


Doctor Who Experience sijaitsee siis Cardiff Bayssa ja sinne pääsee keskustasta bussilla numero 6. Mietittiin H:n kanssa että osataankohan jäädä oikealla pysäkillä pois, mutta siitä ei tarvinnut olla huolissaan - pysäkin nimi oli Doctor Who Experience ja se sijaitsi tuossa valtavan sinisen teollisuushallin vieressä. Olisi ollut vaikea missata.

Me oltiin varattu liput heti aamusta (siellä on tietyt ajat, jolloin voi mennä), joten porukkaa ei onneksi ollut paljoa. Kun tultiin takaisin, jono oli jo kasvanut. Suosittelen siis aamua :) Experience alkoi opastetulla kierroksella, joka kesti suunnilleen puoli tuntia, mutta tuntui paljon lyhyemmältä (ja olisi mun puolesta saanut olla pidempi). Opas, joka lähinnä oli mukana varmistamassa, ettei kukaan harhaile tiehensä tai riko mitään, oli ihanan innostunut fanipoika - ylipäätään kaikki henkilökuntatyypit olivat tosi mukavia ja selvästi tykkäsivät työstään. Opastetun kierroksen aikana ei saanut kuvata enkä viitsi spoilata sitä kenellekään, joka reissua mahdollisesti suunnittelee, mutta Matt Smithin Doctorin videolta opastamana kipitettiin läpi erilaisten sarjasta tuttujen paikkojen ja matkalla tapahtui juttuja, jotka saivat niin lapset kuin aikuisetkin hyppimään innostuksesta, ja useampaan otteeseen nuorimmat lapset itkivät huutoitkua pelosta. Perus Doctor Who -settiä, siis. (Ihan oikeasti kyllä, älkää viekö mitään neljävuotiaita sinne. Weeping Angels ei ole naurun asia.)

Kun oltiin saatu maailma pelastettua, päästiin Experiencen toiseen osaan, joka oli museotyyppinen kokoelma kaikkea Doctor Who -kamaa. Melkein kaikki jutut olivat alkuperäisiä, mikä oli hienoa, ja näyttely oli sarjan tekijöiden itsensä kokoama, joten se oli juuri sellainen kuin "kuuluukin" ja selvästi tehty niin nörttimäisellä rakkaudella kuin mikään vain voi.

Kuvat eivät ole mitään super-HD-laatua, koska tuolla hallissa oli aika pimeää, mutta kyllä noista jotain selvää saa.


Esillä oli mm. kaikkien Doctorien alkuperäiset puvut - niihin ei saanut koskea, mutta työnsin naamani puolen sentin päähän ysin ihanasta nahkatakista ja tuijotin intensiivisesti. Se on ihana.

Näytteilä oli myös kaikkien uuden Whon matkaseuralaisten asut. Huomaako kukaan muu sellaista trendiä, että pitkät housut muuttuivat lyhyiksi hameiksi kun Moffat otti vastuun? Minä ja H vihaisina feministeinä rypisteltiin kulmiamme tälle.
P.S. Haluan nuo Oswinin korkkarilenkkarit *___*


Kympin TARDISin sisäpuoli. Alkuperäinen sellainen, joten paikoittain palanut ja kärsinyt, mutta hieno!


Nörttibloggaaja luonnollisessa elinympäristössään.

Monsteritkin olivat hyvin edustettuina. Dalekeja oli pitkät rivit...



Delete!


Tämän kohdalla yksi työntekijä selitti pienelle pelästyneelle pojalle, että muistatko sen jakson missä Silence kidnappasi Amyn. Selvästi poju muisti, ja meni äitinsä taakse piiloon :D Alkuperäinen lavaste, siis.



Nuo behind the scenes -suunnittelujutut olivat myös tosi kiinnostavia ja saivat toivomaan, että pääsisin myös duuniin Doctor Whon tuotantoon. Vink vink BBC. Voin tulla keittämään kahvia teille.


Hyvää 50-v synttäriä siis, Doctor Who, Walesin lahja maailmalle! Experience loppui tietysti kauppaan, jossa myytiin kaikkea mahdollista ihanaa. Mukaan tarttui vain TARDIS-muistikirja, "Van Goghin" The Pandorica Opens -taidejulisteen olisin halunnut, mutta en uskaltanut ostaa kun en tiennyt miten saisin sen ehjänä Suomeen :( Surku.

Mutta ei tässä kaikki. Meidän sohvasurffaushosti oli selittänyt epämääräisesti, että jossain siellä Cardiff Bayn rannassa on joku Doctor Who -muistomerkki. M, kreikkalainen ja Whohon vihkiytymätön kun oli, pudisteli päätään. "Ne vie kukkia sinne. Friikit."

Pakkohan se oli nähdä, ja googleilu paljasti, että Mermaid Quaylta tosiaan löytyy Torchwoodin Ianto Jonesin muistoksi pystytetty seinä. Hyvänen aika :D



Ihmiset - Jenkeistä asti - olivat jättäneet kukkia, fanarttia, osanottoja Ianton poikaystävälle ja vihaisia kirjeitä sarjan käsikirjoittajalle, joka haukuttiin moneen kertaan Ianton tappamisesta. Uskon fanittamiseen ja hyväksyn sen monet muodot, mutta tuossa oli jo jotain häiritsevää, vaikka samalla oli tosi ihanaa miten paljon vaivaa ihmiset olivat nähneet (ja miten siellä oli vieläkin tuoreita kukkia ja lappusia, vaikka Jonesin, öh, kuolemasta on jo neljä vuotta). Myöskin kiva, ettei mitkään kaupungin siivoojat olleet ottaneet noita alas, Cardiffissa selvästi otetaan nämä asiat vakavasti - hyvä Cardiff! Mun pitää varmaan nyt myös kaivaa Torchwoodit esiin jostain. En ole nähnyt jaksoakaan, mutta jos se kerran herättää näin suuria tunteita niin pakko se on tsekata.

Sellainen oli siis Cardiff. Monia Doctor Whon/Torchwoodin kuvauspaikkoja löytyy sieltä myöskin, mutta me ei lähdetty niitä metsästämään sen enempää kuin mitä yrittämättä tuli vastaan. Kotiin lähti onnellinen Aino, 19 v, saatuaan leikkiä dalekia ja ajaa TARDISia. Myöskin neloskohta mun to do -listalta tuli täytettyä, joten jee!


Katsokaa tuota tukkaa muuten. Mulla oli polkkatukka kun tänne lähdin...

10 kommenttia:

  1. Oi haluun kans!! Vaikuttaa aikas makealta paikalta, täytyy ehkä jossain vaiheessa elämääni kävästä! :D

    Maija, tarkennan vielä että en ole siskosi! :)

    PS. Weeping Angelsit on aivan KARMEITA!!! Mun mielestä ehdottomasti pelottavimpia eliöitä koko sarjassa, mutta ne jaksot on kyl kans ollu tosi hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi, hieno kokemus oli! :) Weeping Angels on ehkä pelottavinta ikinä, mutta niistäkin selviää. (Ne jaksot on myös mun lemppareita DW:ssa.)

      Hyvä että tarkensit, ei-sisko-Maija! :D Oon vieläkin vähän hämmentynyt.

      Poista
  2. Moi!
    Luin jostain että viikon Oystar Card maksaa noin 30 euroa. Mitkä kaikki asiat tämä kattaa, voiko sillä kulkea joka päivä rajattomasti millä linjoilla tahansa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Mä maksan viikossa £30.40 (noin 35e), se kattaa metromatkat vyöhykkeillä 1 ja 2 ja lisäksi bussireissut minne tahansa Lontoon sisällä. Noita lippuvaihtoehtoja voi kurkkia TfL:n sivuilta, http://www.tfl.gov.uk/tickets/ :)

      Poista
    2. Kiitos! :) Mistäköhän näkisi, että mitkä paikat ovat milläkin zonella?

      Poista
    3. Eipä kestä! Metrokartasta löytyy harmaalla merkittynä zonet, ja metrokartta löytyy tuolta TfL:n sivustolta :)

      Poista
    4. Vielä sellasta kysyn, että pitääkö siihen olla Oyster Card, että saa viikon mittasen travel cardin? :) Ja jos pitää olla niin pitääkö siitä Oyster cardista maksaa sitten vielä jotain erikseen sen about 35 euron lisäksi?

      Poista
    5. Jotain paperisia lippujakin saa ja oon ihmisten nähnyt niitä käyttävän, mut en oikein ite tiedä niistä mitään valitettavasti. Oyster Card maksaa £5 :)

      Poista
  3. eikä tää on must! ihanaa kun kerroit tästä :3

    t: kateellinen fanityttö

    VastaaPoista