Ainon käsikirja au paireille

Noniin, tässä tulisi nyt sitä kauan sitten ehdotettua käytännönasiainfoa au pairiksi lähtemisestä. Mulla on ollut tää postaus työn alla viimeiset pari kuukautta enkä koskaan ollut tyytyväinen siihen joten se on jäänyt luonnoksena nurkkiin pyörimään, mutta nyt päätin että on tullut julkaisun aika. Siis, miten lähdetään au pairiksi ja mitä asioita kannattaa ottaa huomioon ennen lähtöä. Ainon käytä-omalla-vastuullasi -opas, olkaa hyvät.

we♥it

Itse lähdin siis aupparoimaan AuPairWorldin kautta ja itse asiassa kaikki tuntemani au pairit ovat sitä kautta hostperheen löytäneet. AuPairWorld on ilmainen ja oman kokemukseni mukaan toimiva, helppokäyttöinen ja luotettava - kannattaa ainakin käydä kurkkaamassa jos au pairiksi lähteminen kiinnostaa. Au pairiksi voi lähteä myös erilaisten järjestöjen kautta, mutta hoidin asian mielummin itse sen sijaan että olisin odottanut että joku välikäsi hoitaa ne, ja vielä maksanut siitä.

Hostperheen löydyttyä kannattaa sopia työehdoista ja tehdä ainakin jonkinlainen työsopimus. Mulla soppari on pitkähkö ja yksityiskohtainen mutta joillain tutuillani se on vain paperilappu johon on suunnilleen listattu au pairin ja hostien oikeudet ja velvollisuudet. Palkasta, työajoista ja vapaapäivistä kannattaa ainakin sopia etukäteen, jotta pelisäännöt ovat molemmilla puolilla selvät. Helpottaa elämää :)

EU-maihin au pairiksi lähteminen on sitten helppoa kuin mikä, passi kätöseen ja lentokentälle ja muuta ei tarvita, mutta joihinkin EU:n ulkopuolisiin maihin tarvitaan viisumi tai muita paperijuttuja. Niissä en osaa auttaa, mutta Google varmaan kertoo kaiken mitä tarvitsee tietää.

Vakuutus oli suurehkon pohdinnan paikka ainakin mulla, ja päädyin sitten ottamaan 9 kuukauden matkavakuutuksen varmuuden vuoksi. Se kattaa mun tavarat, sairastumiset ja kaiken ja sain siitä mielenrauhaa ennen lähtöä, mutta tiedän myös au paireja jotka ovat reissussa ilman vakuutusta. Sairaanhoito ainakin täällä Briteissä on ilmaista ja terveyskeskukseen rekisteröityminen helppoa, joten vakuuttamattomanakin pitäisi pärjätä. Omasta mielestä vain tuntui hurjalta ajatukselta, että olisin ulkomailla melkein vuoden ilman vakuutusta. Vielä ei ole sille tullut käyttöä, eikä toivottavasti tulekaan - ja jos sattuisin sairastumaan, suuntaisin luultavasti ihan lähiterveyskeskukseen tuossa kulman takana enkä minnekään vakuutuksen tarjoamalle yksittyisklinikalle.

Kaiken kaikkiaan au pairiksi lähtemisen suurin haaste on ainakin mun kokemuksen mukaan se, että oikeasti uskaltaa jättää kaikki tutut kuviot ja lähteä. Mulla ei ollut viisumiasioita hoidettavana ja isä piti huolen vakuutusjutuista (oon niin aikuinen...), joten mulle jäi lähinnä pakkaaminen (jossa kyllä riitti haastetta) ja yleinen lähdöstä panikointi. Lontooseen saavuttuani olen sitten avannut paikallisen pankkitilin, rekisteröitynyt Islingtonin terveyskeskusjärjestelmään ja kirjastoon ja, tärkeimpänä, hommannut Bootsin ja Superdrugin kanta-asiakaskortit, mutta se on kaikki hoitunut hostäidin ja hostien edellisen au pairin neuvoilla kätevästi. Jos nyt alkaa miettiä, niin lukion kurssivalinnat aiheuttivat mulle paljon enemmän huolta ja vaikeuksia kuin mikään au pair -juttu, joten aupparihaaveista ei kannata ainakaan sen takia luopua, että kokisi käytännön asioiden hoitamisen vaikeaksi.

Toivottavasti näistä pohdinnoista oli jotain hyötyä jollekin jossain :)  Perilläolemiseen liittyvistä jutuista (esimerkiksi nuo pankkiasiat ja mistä löytää kavereita, kun niistä on kyselty) voin myös tehdä postauksen jos teillä lukijoilla olisi kiinnostusta sellaista kohtaan.

Edit: Osa 2 löytyypi täältä.

Dinner party!

Pikainen kuulumispostaus tässä, mulla on pari muutakin tekstiä työn alla kun uuden vuoden mukana on tullut kauhea bloggausinnostus, mutta hoidetaan tämä ensin pois alta. Viime viikko oli töiden puolesta aika raskas, työtunteja ei ollut sen enempää kuin yleensäkään mutta mulla oli edelleen flunssainen olo ja kahden nuorimman lapsen kanssa joutui tappelemaan ihan joka asiasta, minkä lisäksi ne tappelivat vielä keskenäänkin, joten perjantaina olisin voinut itkeä ilosta kun hostit vihdoin pakkasivat itsensä autoon ja lähtivät maalle. H:llakin oli ollut huono viikko joten suunnattiin mun lähipubiin vertaistuen merkeissä ja istuttiin siellä juoruamassa sulkemisaikaan asti.

Lauantaina Suomi-tytöt tulivat meille kauan odotettuihin dinner partyihin. Se oli tietysti enimmäkseen vain tekosyy ostaa uusi mekko ja ihanat korkkarit, mutta laitettiin myös ruokaa ja muisteltiin Suomea (enimmäkseen hyvällä) ja kuunneltiin Disney-lauluja - ja tietysti sain taas selittää sitä, että en ole koskaan katsonut Leijonakuningasta.

Mutta, ruokakuvia meidän hienoista kokkailuista:

Tomaatti-mozzarellabruschetta. Nam!

 

Sitä kuuluisaa avokadopastaa. Oli hyvää, mutta kukaan ei itkenyt.

 

Jälkkäriksi marjoja ja jugurttikermavaahtoa. :3

Sunnuntai oli aivan mielettömän kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä, niin lämmin että kipaisin lähi-Tescossa pelkässä neuletakissa (ja farkuissa) eikä tullut kylmä! Ihanaa, toivottavasti kevät tulee nyt pian. Ainakin lumi/räntä on vaihtunut taas vesisateeseen.

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin edellistä lupaavammin, sain vihdoinkin eilen mentyä Wagamamaan syömään NaNoWriMo-kaverini A:n kanssa (siitä onkin ollut puhetta vain viimeiset pari kuukautta), hostäiti hommasi meille mahtavan monitoimikoneen (sellaisen missä muussataan ruokia) ja tänä aamuna kävin onnistuneesti shoppaamassa S:lle uudet koulukengät kadonneiden tilalle. Ja parin viikon päästä tulee taas vieraita Suomesta, joten jee sillekin :)

From the rooftops I remember there was snow

Kuvia viime perjantailta, kun Britannia oli kauhun vallassa sohjoisen lumen takia ja mä ryntäsin ulos valokuvaamaan. Tai ryntäsin metroasemalle, jossa kuuluteltiin että suunnilleen kaikilla linjoilla oli jotain häiriötä, enkä siksi päässytkään suoraan Westminsteriin jonne olin matkalla. Jäin Green Parkissa pois metrosta ja liukastelin sieltä eteenpäin.

Buckinghamin palatsi

Kävelin St James Parkin läpi ja tuntui hassulta muistella syyskuuta, jolloin oli niin kuuma teepaita päälläkin meinasin saada lämpöhalvauksen siellä piknikillä istuskellessani. Sai myös tajuamaan, miten kauan olen ollut Lontoossa - ensimmäisinä viikkoinani täällä oli vielä täysi kesä päällä ja nyt sataa lunta. Ohoh.

Horse Guards

Oon huomannut, että mun uusi rakas kamera vääristää kaikista kuvista tällaisia ihmeellisiä. Esimerkiksi tuossa ylemmässä kuvassa kaikkien linjojen pitäisi olla ihan suoria mutta eivät ole. Kenelläkään mitään vinkkejä, miten sen saisi korjattua?

Parlamenttitalolle päästyäni lumi olikin enimmäkseen taas vesittynyt enkä saanut hienoja lumisia turistikuvia tuolta. Mutta kylmä oli, ja viikonloppu viettyikin sitten flunssassa kotona. Lumisuus on nyt jatkunut, vaikka olin ihan varma että se sulaisi heti pois, ja lumisuuden mukana jatkuvat myös liikenneongelmat ja kaikki ärsyttävät. Odotan vain, milloin meiltä hajoaa boileri tai lumet tulee mun säälittävästä yksinkertaisesta ikkunasta läpi. Joten vaikka Suomen talvi on edelleen mun mielestä liian pitkä, kylmä ja pimeä, niin kyllä tämä kahden sentin loskakasoista aiheutunut hysteriakin käy hermoille. Miksen ottanut vastaan sitä Teneriffalta tarjottua au pair -työtä?

Challenge accepted

Dino Aliving dinosaur -blogista haastoi mut, jee! Ilmatieteenlaitokselta on annettu säävaroitus ja tosiaankin täällä on ihan kunnon lumipyry nyt, joten pysyttelen suosiolla sisällä bloggaamassa. Nauttikaa.

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 Aino-faktaa:

1. Haluaisin ruveta kasvissyöjäksi, mutta koen että se olisi liian hankalaa, koska en halua "nirsoilla".

2. Olen kosmetiikka-addikti. Pystyisin käyttämään ihan miten paljon rahaa ja aikaa tahansa meikkijuttuihin. Hups. Käytän kuitenkin vain eläinkokeettomaksi sertifioitua kosmetiikkaa. *maailmanparantajailme*

3. Mulla ei ole lempielokuvaa enkä näin tarkemmin ajateltuna edes katso leffoja kovin paljon. Tykkään kuitenkin käydä leffateattereissa, siinä on fiilistä.

4. Otan aina rullaportaat tavallisten sijaan jos mahdollista, ja olen muutenkin hirveän laiska liikkumaan. Tai tekemään asioita ylipäätään.

5. Fontit ovat minulle iso asia ja Comic Sansin jatkuva väärinkäyttö ärsyttää mua aivan määrättömästi. Lontoon metron fontti (joka täyttää tänä vuonna 150 vuotta, onnea Johnston!) on sen sijaan yksi suosikeistani.

6. Haluaisin tehdä coast-to-coast -roadtripin Jenkeissä. Tarvitsen vain kuskin, koska itselläni ei ole ajokorttia.

7. En halua lapsia. En erityisesti tykkää lapsista ja au pairius on vahvistanut näkemystä siitä etten todellakaan halua äidiksi.

8. Olen surkea englannin eri aksenttien kanssa. En vieläkään välttämättä osaa sanoa, onko joku Skotlannista vai Irlannista. Vai Kanadasta.

9. Jos kansalaisuudeksi voisi vaihtaa "internettiläinen", tekisin varmaan sen.

10. Haluaisin oppia puhumaan ranskaa sujuvasti, mutta kaikkien subjunktiivien ja kumppaneiden keskellä en tajua, miten kukaan pystyy siihen.

11. En osaa pitää omia tavaroitani järjestyksessä, joten huoneessani vallitsee aina hirveä kaaos.  Hostini pitävät minua silti tosi järjestelmällisenä ihmisenä koska oman huoneeni ulkopuolella siivoan ja järjestän ihan mielelläni.

Dinon kysymykset:

1. Kolme hyvän kirjan ominaisuutta?
Jos on kyse fiktiosta, niin sujuva, taitavasti käytetty kieli, omaperäinen ja yllättävä juoni/konsepti ja hyvin kirjoitetut hahmot. Perusjutut.

2. Mikä oli paras asia, joka tapahtui sinulle vuonna 2012?
Au pair -työn löytäminen Lontoosta. Oli kyllä muutenkin hyvä vuosi, pääsin pois lukiosta ja silleen, mutta unelmaduunin (tai no...) löytymistä ja unelmakaupunkiin muuttoa on vaikea voittaa. :)

3. Jos voisit valita ilmaiset lentoliput loppu elämäksesi minne vain, tai unelmiesi kodin, kumman ottaisit?
Molemmat? :D Lentoliput varmaankin, niin sitten voisin hankkia unelmakoteja ympäri maailmaa ja lennellä niiden väliä. Oon suunnitellut, että asunto Lontoossa, Pariisissa, Helsingissä ja sitten jossain lämpimässä paikassa vähän kauempana, vaikka Floridassa. Puuttuu enää lottovoitto.

4. Mitä juot aina baarissa?
Enimmäkseen tulee istuttua pubissa eikä baarissa, ja juon milloin mitäkin teestä gintoniceihin. Ginger beer on ollut hyvä löytö täällä.

5. Olisiko ikuinen kevät vai ikuinen syksy parempi?
Syksy, ehdottomasti syksy. Keväällä on siitepölyallergia ja kuraa ja kevätmasennusta, syksyllä ruska ja villapaidat.

6. Missä sadussa eläisit mieluiten?
Tuntuu että kaikissa saduissa tapahtuu jotain kamaluuksia (terveisin Kasvoin-Grimmin-Satujen-Parissa). Ehkä Saapasjalkakissa.

7. Opitko paremmin kuuntelemalla, näkemällä vai itse tekemällä?
Kuuntelu ainakin toimii, selvisin lukiosta läpi sillä että kuuntelin tunneilla, vaikka juurikaan mitään muuta en saanut aikaiseksi. Hoho.

8. Lempituoksusi?
Persikka tai kookos tai sade. Tai ruoka.

9. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?
Laama-kissa-poro -hybridi. Kai se lasketaan?

10. Millä historian aikakaudella eläisit, jos olisi pakko "muuttaa" menneisyyteen?
Viktoriaaninen Lontoo. Duh. Tai sitten Egypti joskus 3000-luvulla eaa. Mutta mieluiten muuttaisin jonnekin kauas tulevaisuuteen scifistelemään.

11. Minkä historiallisen eläimen (Dinosaurukset, mammutit, sapelihammastiikerit tms.) tahtoisit nähdä elävän vielä nykypäivänäkin?
Dinosaurukset! Juttelin tästä juuri nuorimman hostpojun kanssa ja tultiin siihen tulokseen että dinosaurukset on hienoja mutta eivät sovellu lemmikeiksi.

Omat kysymykset:

1. Ensimmäinen asia, jonka teet aamulla herättyäsi?
2. Unelmalomakohde?
3. Lempiurheilulaji?
4. Hymiö, jota käytät eniten?
5. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
6. Mitä (blogia, kirjaa, lehteä tms.) luit viimeksi?
7. Jos saisit ottaa kolme levyä (ja levysoittimen) mukaasi autiosaarelle, mitkä levyt ottaisit?
8. Mitkä olivat lempiaineitasi ala-asteella?
9. Oletko ilta- vai aamuihminen?
10. Paras hengauspaikka nykyisessä kaupungissasi?
11. Kehu itseäsi.

Ja lopuksi haastan:
Hanna-Marin,
Kreettan,
Lumin,
Maijan
ja kaikki muut jotka tämän nyt sattuvat näkemään eivätkä ole vielä tätä haastetta tehneet. En seuraa niin montaa blogia että voisin haastaa 11 ihmistä :D

Lunta!

Tänä aamuna ikkunan takana odotti aika radikaalisti muuttunut maisema.

Oikeaa lunta! Nyt se on jo sulanut pois, mutta ehdinpähän kuitenkin todistaa tätä suurta ihmettä. Snow day, jolloin koulut olisivat suljettuna ja joukkoliikenne pydähdyksissä, jäi harmi kyllä vielä kokematta.

Always move forward, going straight will get you nowhere

Monissa seuraamissani au pair -blogeissa on nyt uuden vuoden kunniaksi pohdittu tulevaisuudensuunnitelmia, joten päätin sitten minäkin kirjoitella asiasta, kun kuitenkin olen sitä päässäni pyöritellyt ja tulen jatkossakin pyörittelemään.

Tarkoituksenani olisi läheä ensi syksynä jatko-opiskelemaan, koska tuntuu, että se on tämän välivuoden jälkeen se asia joka veisi mua elämässä eteenpäin. Opiskeluun tai aloilleenasettumiseen ei ole mitään erityistä intoa, mutta tiedän että tuskin pelkällä lukiokoulutuksellakaan tulen pärjäämään, joten koulunpenkkiin on pakko palata. Opiskelupaikkana toivottavasti Helsinki, koska se tuntuu nyt olevan se paikka jossa haluan viettää seuraavat vuodet. Ei siksi, että tykkäisin Helsingistä kaupunkina tai Suomesta maana mitenkään erityisemmin, vaan siksi, että ne ihmiset joiden kanssa haluan viettää aikaani, ovat enimmäkseen sillä suunnalla.

Lontooseen paluu joulun jälkeen tuntui vielä Suomessa pahalta, mutta tänne päästyäni olen taas ollut ihan fiiliksissä. Viikonlopun vietin hostien vapaa-ajanasunnolla Essexissä mutaisilla niityillä kävellen ja naapureiden dinner partyissa istuen, maanantaina pyörin Islingtonissa ja olin onnellinen siitä että saan asua täällä, ja eilen tein pitkän kävelyn Hyde Parkissa ja söin lounasta Lidossa Serpentine-tekojärven rannalla ja olin taas ihan mielettömän onnellinen. (Siihen asti, että viereisen pöydän pikkupoika oksensi oman lounaansa melkein rakkaiden Conversejeni päälle. Jatkoin matkaa Knightsbridgeen.) Totuus on, että kaikista maailman paikoista Lontoo on se, joka on aina kiehtonut mua eniten ja jossa nyt viihdyn paremmin kuin missään milloinkaan. Jos rakkaat Suomi-ihmiseni olisivat täällä, en varmaan koskaan lähtisi. Mutta kun eivät ole.
Suuntana siis luultavasti koto-Suomi viimeistään syksyllä. Tietysti, jos en nyt pääse opiskelemaan niin luvassa on luultavasti lisää au pair -hommia koska Suomeen en aio jäädä välivuoseilemaan. Mutta pidetään peukkuja. Tämän au pair -duunin oli tarkoitus loppua toukokuun lopussa, mutta nyt on ollut puhetta että jäisin vielä kesäksi, mikä sääästäisi multa kesätyön etsimisen vaivat Helsingissä ja antaisi mulle lisäaikaa seikkailla Britanniassa. Onneksi, kun mua ei sinänsä täällä mihinkään tarvita, hostmum totesi vain että "olet niin kauan kuin haluat". Eli kattellaan :D Aupparoinnista sinänsä olen jo saanut ihan tarpeekseni, koska vaikka hostini ovat kivoja ja missään ei ole mitään valittamista, niin lastenhoitohommat alkavat vähän kyllästyttää, ja haikailen oman kämpän ja sen tuoman vapauden perään, vaikka tiedänkin, että joudun luultavasti seuraavaksi vaihtamaan tämän viktoriaanisen miljoonakämpän Keski-Lontoossa johonkin surulliseen soluasuntoon Helsingin perukoilla.

Blogger ei nyt anna ladata mun omia kuvia, joten kuva we♥it

Au pairiksi lähteminen on silti ollut ehkä paras koskaan tekemäni päätös ja vaikka tähän työhön liityy huonot puolensa, niin en silti tiedä miten mun asiat voisi olla yhtään paremmin. Lontoo on ihana, lontoolaiset on ihania, ja olen saanut täältä hyviä kavereita ja hyviä kokemuksia. Tuntuu vain, että mua revitään nyt kahtia, kun kaipaan Suomi-ihmisiä mutta en kuitenkaan haluaisi jättää Lontoota. Ja kyllähän mä au pairiksi lähtiessäni tiesin että tähän tämä menee, kaipailen ikuisesti moneen paikkaan yhtä aikaa, mutta sen kanssa kai pitää vain oppia elämään. Yritän nyt ottaa tämän kevään chillisti ja nauttia loppuajasta täällä, ja sitten katsoa, mihin tie siitä johtaa.

(Lyhyemmän tähtäimen suunnitelmissa olisi aktivoitua bloggaamisen suhteen. Postaus per viikko -tahtia yritän tästä lähtien pitää yllä!)