London Literary Lock-In

Taas viikonloppu takana ja toipuminen käynnissä. Mulla on ollut väsy ja F:lla paha olo ja sairaslomapäivä, joten ollaan maattu kotona ja pelattu Unoa ja katottu Disney Channelia. F teki mulle lounaan, joka koostui tomaattikeiton jämistä, sitä oli ehkä viidesosatölkki jäljellä. Sain sen kaveriksi teelusikan, "täs on sulle kääpiölusikka ni sen keiton syöminen kestää kauemmin". Aww :D Onneksi pakastimessa oli suomalaista ruisleipää kääpiökeiton seuraksi.

Väsy on ollut sen takia, että vietin la-su -yönä melkein 12 tuntia kirjakaupassa Wood Greenissä ja nukkuminen jäi puolen tunnin päikkäreihin kun aamulla tulin kotiin. Lontoon NaNo-porukka järjesti perinteisen koko yön kirjoitusmiitin Big Green Bookshopissa ja kun mun lauantai-illan babysittaus peruuntui niin sinnehän oli sitten pakko mennä. Meitä oli melkein 60 suunnitellun 30 sijaan, joten tuo pikkuinen kirjakauppa oli aivan täynnä ihmisiä ja läppäreitä ja kofeiinia. Kirjoitettiin, pelattiin kaikenlaisia pelejä, keitettiin teetä, kirjoitettiin lisää. Monet oli leiponeet kakkuja ja piirakoita yhteisiksi eväiksi, joten banoffee pieta ja brownieseja ja muuta terveellistä tuli mussutettua, minkä kirjoittamiselta ehti. Aamuseitsemältä ryömin ekalla metrolla kotiin aika pahasti tänä vuonna laiminlyöty NaNo-romaanini 7000 sanaa isommaksi kasvaneena.



© NaNoLondon

Kuvassa neljältä aamulla pelattu Scattergories-matsi (piti nimetä kaikenlaisia juttuja jotka alkaa tietyllä kirjaimella). Mulla huono hiuspäivä (juurikasvulle on kohta pakko tehdä jotain) ja hirveä väsymys, aivot ei enää oikein pystyny tähän nimeä M:llä alkavia vihanneksia englanniksi -juttuun. Mutta meidän tiimi voitti yhteispisteillä pelit ja sanasodan ja saatiin palkintoja! En oo varmaan ikinä ennen voittanut mitään, joten jee sillekin.

Marraskuun alussa mulla oli välillä ikävä Helsingin NaNo-piirejä (olivat muuten Maikkarin uutisissa yksi päivä!)  mutta tässä kuukauden edetessä oon täysin rakastunut lontoolais-Wrimoihin. Kaikki on tosi mukavia ja avuliaita ja haluaa esitellä mulle Lontoota ja brittikulttuuria, pelottavimmista lastenohjelmista parhaisiin pubeihin ja bussireitteihin. Viime viikolla kävin yhden nanottajan kanssa Emirates Air Line -köysirata-ajelulla, koska sen mielestä mun oli pakko saada kokea se. Ja oli kivaa, varsinkin kun oli ilta ja kaikki Docklandsin valot näkyi hienosti. Suosittelen :)

NaNoWriMo loppuu perjantaina ja sen jälkeen on vuorossa enää lopettajaispartyt. Tulee ikävä tuota porukkaa, vaikka monia tyyppejä tuun toivottavasti näkemään vielä marraskuun jälkeenkin. Sanamäärä näyttää Lock-Inin jälkeen hyvältä ja pääsen kyllä helpostikin siihen tavoittelemaani 30 000:een sanaan. Vaikka "voitto", se 50k, jää tällä kertaa saavuttamatta, tämä on silti ollut ehkä paras NaNo tähän mennessä.

Sunnuntaina jaksoin yllättävän hyvin puolen tunnin yöunilla, kävin ensin hostperheen kanssa jännässä automaattilelunäyttelyssä jossain Etelä-Lontoossa (mentiin autolla joten en oikein tiiä missä edes oltiin, mutta hieno oli) ja lounaalla järkyttävän hienossa islingtolaisravintolassa - ruoka oli superhyvää mutta olisin mielummin vain ryöminyt pöydän alle nukkumaan koko päiväksi. Myöhemmin suuntasin H:n kanssa pyörimään Oxford Streetille jouluvaloja ja, öö, jouluhaalareita katsomaan, sekä myöhemmin Sohoon ginger beerille ja syömään.

Anonyymit haalaritontut. Kumpikaan ei kyllä ostanut haalaria vaikka teki mieli :(

Ruokaa! Kasvisruokalautanen kahdelle, £8.

Bar Sohossa oli happy hour ja meillä meni melkein tunti ihmetellessä että mikä ihme on tuo kuittiin merkitty HH ja miksi meidän juomat oli puolet halvempia kuin pitäisi. Naamapalmuiltiin sitten toinen tunti kun tajuttiin, että olisikos happy hour. Ruokakin oli onneksi halpaa, joten jäätiin sinne myös syömään. Sain siinä sivussa myös uuden lempinimen, Frenchface, koska joku miekkonen tuli selittämään mulle että sen mielestä näytän ranskalaiselta. No, H on belgialainen joten olihan se jollain tasolla oikeassa...?

Loppuun taas pyyntö, että jos teillä on jotain juttuja joista haluaisitte että bloggaan, kertokaa. (Myös ne sukulaiset/perhetutut jotka lukee mun blogia, tiedän että ootte siellä!) Mun omasta päästä löytyy blogi-innotusta harvemmin kuin toivoisin, ja kun kuitenkin kirjoittelen tätä blogia paitsi itseäni, myös muita varten (ja Blogilistan mukaan "lukijoita viikossa" on melkein sata, mitä se sitten tarkoittaakin), niin olisi kiva kuulla mielipiteitä (:

 

Ja vielä superloppuun tää video, josta innostuin hirveästi tänä aamuna. Hieno! Myöskin paras kaverini on ensi viikolla (!!) tulossa tänne ja mennään katsomaan Green Day -musikaalia, joten muita bändejä en nyt suostu edes kuuntelemaan.

Canary Wharf

Eilen piti päästä kotoa pois siivoojan tieltä joten päätin toteuttaa suunnitelman, joka mulla on ollut pidemmän aikaa. Menin tutkimaan Canary Wharfia, ja otin jopa kameran mukaan, joten kuvapostausta pukkaa!

Canary Wharf on siis Isle of Dogsilla sijaitseva bisnes-/pankkikeskus, josta löytyy, no, niitä pankkeja, ja Britannian toiseksi korkein rakennus, 1 Canada Square. Muuta en siitä tiennyt, mutta jostain syystä halusin hirveästi mennä sinne - ajattelin kai että se olisi jonkinlainen Lontoon Manhattan. Meiltä menee onneksi bussi suoraan Canary Wharfin asemalle, joten hyppäsin kyytiin ja ajelin Hackneyn ja Tower Hamletsin läpi ja sain samalla sightseeingin paikoista, joihin ei muuten oikein tulisi mentyä. (Lue: olen snobi enkä uskalla mennä Itä-Lontooseen.) Bussit on täällä hirvittävän hitaita koska liikennettä on paljon ja bussipysäkkejä ihan oikeasti välillä 50 metrin välein, mutta maisemat on double deckerin kyydistä yleensä sen arvoisia.

Hackney Town Hall oli vastoin kaikkia odotuksia tosi hieno! Tykkään noista palmuista. 



En tiedä mikä idea mulla oli tässä kuvassa. Risteys Hackneyssa!

Canary Wharfiin päästäkseen piti mennä tuollaisen poliisivartion ohi. Muutenkin poliiseja oli Canary Wharfissa joka nurkalla.

1 Canada Square, Britannian entinen korkein rakennus.

Kanaali ja korkea talo

Pörssiuutisia

 Canary Wharf oli siitäkin omituinen paikka, että siellä oli tosi vähän liikennettä. Tuon pörssiuutistalon edessä oli risteys liikennevaloineen kaikkineen, mutta koko sinä aikana kun seisoskelin siinä kuvaamassa, ohi meni vain yksi yksinäinen taksi. Tuli mieleen sellainen lasten liikennekaupunki jotenkin. Ihmisiä siellä kyllä siis oli, mutta ei autoja.

Korkea talo taas. Nämä oli jotenkin masentavia.

Canary Wharf ja City of London on tarkoitukseltaan melko samanlaisia paikkoja käsittääkseni, molemmissa on pankkeja ja stressaantuneen näköisiä pukuihmisiä, mutta City on paljon kodikkaampi, koska siellä on sekä uusia että vanhoja taloja ja jotenkin enemmän fiilistä kuin noissa Canary Wharfin 2000-luvun alkupuolen lasitorneissa.



Sitten, siellä kaikkien talojen keskellä oli yhtäkkiä tuollainen pieni metsikkö, jonne menin seikkailemaan, ja jonka toiselta puolelta löytyi ostoskeskus! Hämmennyin, mutta menin kuitenkin pyörimään kaupoissa ja sain vihdoinkin ostettua uuden webkameran, kun mun läppärissä oleva kamera ei jostain syystä suostu yhteistyöhön Skypen kanssa. Huomio siis kaikki ihmiset, voidaan vihdoinkin soittaa videopuheluita!

Shoppailujen jälkeen kyllästyin ja harhailin takaisin bussipysäkille ja palasin tuttuun ja turvalliseen Islingtoniin. Loppujen lopuksikaan en oikein osannut päättää, oliko Canary Wharf jännä vai pelkästään helvetillisen ruma ja jotenkin kauhistuttava paikka. Mutta tulipahan käytyä.

Viikonloppukuvia

Yleensä en vaivaudu kameran kanssa mutta tänä viikonloppuna sitä tuli raahattua mukana, joten tässä vähän kuvia lauantailta ja sunnuntailta!

Lauantaina kävin H:n kanssa Cityssä katsomassa The Lord Mayor Show'ta, jossa siis City of Londonin uusi pormestari ja kumppanit ajelevat ympäri Cityä ja niillä on hienoja hevoskärryjä ja muita. Siellä oli myös rekka, jonka lavalla soitti Abba-tribuuttibändi, ja iso pihvi-ilmapallo... Kaikenlaista.


Cityn uusi pormestari kivoissa heppakärryissään.

Vilkuiltiin kulkuetta aikamme ja mentiin sitten Starbucksiin jouluspesiaalikahveille. Toffee Nut Latte oli pahaa :( Citystä lähdin käymään Suomi-kaverini isän hotellilla (juu), koska se oli luvannut tuoda mulle Suomesta ruisleipää ja salmiakkia. Mun eväät oli pakattu ihanaan jouluiseen pakettiin, heittäydyin ihan tunteelliseksi siinä :D Nyt on ruisleivät pakastimessa ja salmiakit osittain jo syöty (lapset halusi taas maistaa Suomi-karkkia ja kävivät taas sylkemässä ne roskikseen), nam!

Lauantai-iltana mentiin hostperheen kanssa katsomaan keskimmäisen lapsen koulun järjestämää ilotulitusta. Se oli hieno! Täällä on juhlittu Guy Fawkesia pari viikkoa, nyt kuulostaisi vihdoin siltä että ihmisiltä alkaa raketit loppua.


Ennen ilotulituksia siellä oli sellaisia tyyppejä jotka heiluu palavien tikkujen kanssa.

Niille on varmaan joku nimi, mutta en nyt saa sitä päähäni. Tässäkin kuvassa siis kaksi ihmistä.



Sit ilotulituksia.

 
Niitä oli paaljon eikä ne tietenkään kuvautuneet erityisen hyvin, mutta kuvautuivat kuitenkin.

Sunnuntaina suuntasin H:n ja B:n kanssa Criterion-teatterille, jossa pidettiin Mark Gatissin johdolla The Game Is On -tapahtuma. Kyseessä oli kaikkien aikojen ensimmäinen _kunnollinen_ BBC Sherlock-paneeli, ja vaikka kaksi näyttelijää joutuivat perumaan, paikalla oli silti ihan kiitettävästi suuria idoleitani (Ian Hallard, Sue Vertue, Steven Moffat, Loo Brealey, Rupert Graves ja Martin Freeman, hihihih ♥). Criterion oli kattoon asti täynnä fanityttöjä, -poikia, ja aikuisia miehiäkin (no, niitä oli ehkä kolme), enkä muista millon olisin viimeksi käyttänyt 30 puntaa yhtä hyvin. Sen lisäksi, että tapahtuman keräämät rahat menivät London Lesbian and Gay Switchboard -järjestölle, parituntinen Q&A/paneelikeskustelu oli aivan loistava, hauska, viihdyttävä, ei ehkä erityisen informatiivinen ("en voi kommentoida" "voisin kertoa teille - mutta kun en voi" "trololol") mutta sai kyllä odottamaan Sherlockin kolmoskautta entistä enemmän. Jos siis kolmoskausi tehdään, muistuttivat Gatiss ja Moffat joka välissä ja nauroivat päälle.

Keskustelua käytiin myös ruumishuoneista, feminismistä, Russell T Daviesista, Hobitti-leffoista, Benedict Cumberbatchin lihotuskuurista ja muista kiehtovista aiheista. Voisin selittää tuosta iltapäivästä parinkymmenen blogipostauksen edestä, mutta tämä ehkä riittää. Oon niin rakastunut kaikkiin Sherlock-tyyppeihin, ne on täydellisiä. Nyt odottelen vain, että LLGS julkaisee kuvia paneelista. En uskaltanut uhata kuvauskieltoa, ja yllättävän hyvin muutkin sitä noudattivat. Omia kuvia siis Sherlock-täydellisyyksistä ei ole. :(

The Game Is Onin jälkeen pyörin vielä H:n kanssa Sohossa ja China Townissa, käytiin syömässä ja katsomassa Fortum & Masonin söpöjä pikku joulukuusia.

Hyvä viikonloppu siis. Tänään on ollut tihkusateista, mutta Green Dayn uusi levy ja piparminttukaakao ovat piristäneet päivää.

Halloween ja marraskuun alku

Hyvää myöhäistä Halloweenia! Oon vieläkin ihan fiiliksissä eilisestä, olin nuorimman pojan kanssa meidän naapureiden Halloween-bileissä ja päätin, että tästä lähtien juhlin aina Halloweenia. Valmistautukaa ensi vuoteen, ihmiset!

 

Tein kurpitsalyhdyn! Olin paljon enemmän innoissani kuin lapset :D

Käytiin myös trick-or-treattaamassa ja oli hienoa kun melkein kaikilla oli kurpitsalyhty ja hämähäkiseittikoristeita ikkunoissa. Jee. Ja poju sai paljon karkkia, mikä oli tietysti illan kohokohta.

Franken-aino-kynnet. Mun asu koostui lähinnä noista kynsistä ja meikistä.

Halloweeniin valmistautuessa pääsi jo melkein unohtumaan, että juhlien jälkeen alkaa marraskuu. Ja marraskuun myötä NaNoWriMo. Kirjoitan tätä ensimmäisestä Write-In -miitistä (sen sijaan että työstäisin mun mahtavan eeppistä scifidraamaa) ja muistelen lämmöllä viime vuoden Helsinki-miittejä joihin jouduin kahlaamaan lumen ja loskan ja pimeyden läpi - täällä on 10 astetta lämmintä vielä ja aurinkokin melkein paistaa. Tuntuu että viime vuodesta on hirveän kauan, niin kauan että oon kokonaan unohtanut miten kirjoitetaan. Mutta tästä se lähtee! Tän vuoden tavoite on mulla vain 30,000 sanaa että ehdin tehdä muutakin kuin kirjoittaa - ensimmäiset tuhat sanaa on jo valmiina!

Nähdään joulukuussa.

P.S. Kurkkasin juuri blogiini ja ainiin, mulla on uusi ulkoasu. Kiitos I:lle uudesta bannerista :3