torstai 18. heinäkuuta 2013

Don't hang back like a bore, bags packed by the door

Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä kaikki, mikä voisi mennä pieleen, menee pieleen, ja suunnitelmat menee alkusta loppuun uusiksi? No, eilen oli juuri sellainen päivä.

Makasin kotona koomaamassa ja mietin että menisinkö uimaan ennen kuin suuntaan illalla kaverin kanssa ulos, kun hostäidiltä tuli soitto että nuorin poika oli luokkaretkellä murtanut ranteensa (pudotessaan pomppulinnasta, of all things), ja että mun pitäisi kipittää toiselle puolelle Islingtonia hakemaan jonkun F:n luokkalaisen äitiä hakemaan muut lapset pois sieltä retkeltä, koska hostmumin piti lähteä F:n kanssa sairaalaan. Tämä toinen äiti oli juuri edellisenä iltana kadottanut puhelimensa, joten sille ei voinut soittaa, eikä hostmumilla ollut niiden tarkkaa osoitetta mutta ne asuu siinä sen pubin vieressä kun menet ensin tietä x ja sitten käännyt tielle y, ehkä, kyllä sä sen löydät. En tiedä löysinkö, koska kukaan ei ollut kotona, ja raahauduin sitten 30 asteen helteessä takaisin meille. Matkalla törmäsin onneksi pitkästä aikaa Rupert Gravesiin jättiperheensä kanssa ja ihmettelin, miksi kukaan täysijärkinen (ja niin ihana kuin Rupert Graves~) hankkii viisi lasta. Kolmessakin on jo ihan tarpeeksi hoitamista, varsinkin kun F:n ranne tosiaan todettiin murtuneeksi ja jouduttiin leikkaamaan, ja hostmum on sen kanssa vieläkin sairaalassa. Ainolle siis kahden muun lapsen babysittausta vuorokauden ympäri; juuri näin halusin viettää vikaa Lontoon-viikkoani!

Noh, ainakin mulla on ollut aikaa pohtia pitkään ja hartaasti sitä, miten aion roudata tavarani Suomeen. Mukaan on tarttunut vuoden varrella mm. kymmenen paria kenkiä, arviolta kilo kynsilakkoja, paksu ja pehmoinen onesie-haalari, joka yksinään täyttää puolet matkalaukusta, meikkipaletteja joita haluan suojella hengelläni koska en kestä jos ne hajoavat, ja sähkökitaran muotoinen paistinlasta. Lisäksi samoin kun Suomesta lähtiessä, muhun on iskenyt tarve pakata kaikkea mahdollista tyyliin "entä jos Suomesta ei saa shampoota, pitäisikö ostaa ylimääräinen pullo täältä", "Suomesta ei varmasti saa näin hyviä hiuspinnejä", "otan tämän hotellista saadun suihkumyssyn varmuuden vuoksi Suomeen, kun tämä on niin kätevä vaikka en suihkumyssyjä koskaan käytäkään". Tiedän, että Suomesta saa shampoota, mutta silti...

Olen saanut onneksi innokasta pakkausapua hostien kissalta (edellinen pentu ei siis koskaan tullut seikkailultaan takaisin, joten uutta kissaa vaan tiskiin). Oreo on ainut, joka nauttii siitä, että yläkerrassa on noin tuhat astetta lämmintä, ja mun matkalaukku on näköjään hyvä päiväunipaikka.



Sain pakattua ehkä neljäsosan tavaroista, sitten iski kyllästyminen. Loput heitän luultavasti laukkuun tuntia ennen kentälle lähtöä kuten yleensäkin, ja pompin raivokkaasti laukun päällä että saan sen kiinni. Näyttää kuitenkin siltä, että saatan jopa saada tavarani mahtumaan! Pidetään peukkuja.

Mutta pakkausvinkki siis kaikille tuleville au paireille: ota mukaan yhdet vaihtovaatteet ja hammasharja, kaiken muun saat Lontoosta ja elämäsi on helpompaa, kun lähdön koittaessa yhteen matkalaukkuun ei tarvitse mahduttaa viittä laukullista tavaraa.

Pakatessa tuli myös käytyä läpi vanhoja metrokarttoja, kuitteja, lippuja ja lappuja joita tässä on kertynyt. Let It Be ja Spamalot -musikaalit, Sardinia, Green Day, Muse, The Game Is On, junalippuja Sloughun, hyvää ruokaa, chai lattea, tequilaa. Vaikka tuntuu, että aika loppuu kesken, niin oonhan mä paljon täällä ehtinytkin. Eilen sain jopa ajaa ensimmäistä kertaa mustassa lontoolaistaksissa - tosin siitä ei kehdannut olla liian iloinen, kun tultiin sairaalasta F:ä katsomasta. Mutta silti.

Huomenna pääsen toivottavasti viikonlopun viettoon, ja sanomaan heipat viimeisille au pair -palkkarahoille. Lento lähtee maanantaina iltapäivällä, joten luultavasti oon jo Suomessa sitten kun seuraavan kerran ehdin postata. Hurjaa. Kiitos muuten kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, oli kiva kuulla että kysyntää blogille olisi jatkossakin :)

Kiitän ja kuittaan siis Lontoosta! Suomi-ihmiset, pian nähdään!

(Tuntuu, että aivot sulaa tässä helteessä. Olikohan tässä postauksessa nyt mitään järkeä...)

5 kommenttia:

  1. Hyvää kotimatkaa :)
    haluun kertoa, että tykkään sun blogista tosi paljon. Oon lukenut tätä alusta asti (ja itseasiassa oon kirjottanu tän blogin ekan kommentinkin :D)
    Alunperin suunnittelin, että lähden nyt syksyllä Lontooseen au pairiksi. Vaikka nyt monen mutkan kautta päädyinkin menemään Saksaan, on silti sun au paireilua Lontoossa ollut ihana lukea! Sun blogi on ehdottomasti mun lempi au pair -blogi :)on ollu kiva lukea sun elämästä, ihan niistä normaalista päivistä kuin myös erikoisimmasta jutuista, kaikista retkistä ympäri Lontoota ja sen ulkopuolellakin. Oon aina tykännyt brittikulttuurista, ja tykkään kun sun kirjotuksista on aina mainintoja kohteliaista ihmisistä, kylmistä taloista ja muusta niin peribrittiläisestä. Aina haittapuoli sun blogissa on, että joskus mietin olisiko siltikin pitänyt lähteä Lontooseen Saksan sijaan, niin hauskalta sun au pair aika Lontoossa on vaikuttanut :D
    Kiitos. Toivottavasti sun opiskelut lähtee hyvin käyntiin. Jatkan varmasti sun blogin lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ihanasta kommentista!
      Varmasti sulla tulee olemaan kivaa Saksassa, ja saksankielen oppimisesta on varmasti hyötyä :) Itellä on taas käynyt mielessä joskus, että olisi kannattanut lähteä jonnekin ei-englanninkieliseen maahan, koska nythän mä sitten puhun vain englantia (ja kyseenalaisesti suomea :D). Kaikki vähät ranskat ja espanjat on täällä päässeet unohtumaan, kun ei niitä tarvitse missään, mikä on harmi.
      Mutta onnea sulle aupparointiin, ja mahtavaa kuulla että mun blogista on ollut viihdykettä! :)

      Poista
  2. Tervetuloa takaisin Suomeen!

    Täällä ei ole helle ja täällä on Erittäin hienoa suomalaista shampoota!

    Myös minun mielestäni on ollut kivaa lukea sun blogia. Kirjoitat todella eloisasti ja sitäpaitsi lukemalla sun blogia olet ollut ikäänkuin lähellä, vaikka oletkin siellä melko kaukana.

    - äiti

    VastaaPoista
  3. ai niin...
    ja koska vietimme isän kanssa viikonlopun Porvoossa telttaillen, niin sieltä tuliaisina Brunbergin suukkoja. Toivottavasti maistuvat ruisleivän jälkeen!

    -äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, maistui kyllä :D Erittäin hienossa suomalaisessa shampoossa tulee taas vastaan eläinkoekysymys, siksi olisin halunnut roudata Englannista pari pulloa.

      Poista