maanantai 1. heinäkuuta 2013

Be cheerful. Strive to be happy.

Aupairvuoden lopun alku alkaa olla käsillä... Mulla on, vihdoin, lento varattuna maanantaille 22.7.  Vuodatin ties kuinka monennet lähtökyyneleet siinä Finnairin sivuja selatessani - kuinkahan monta litraa joudun vielä nyyhkimään ennen kuin oon Suomessa? Ainahan mä tiesin että oon täällä vain väliaikaisesti, mutta mitä konkreettisemmaksi se tulee, sitä vaikeammalta se tuntuu. Koska mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tänne kotiutuu.

Tänä iltana varmistui kuitenkin se, että Helsinki on nyt se, minne seuraavaksi taas kotiudun. Pääsykoetulokset tulivat vihdoin, ja pääsin kuin pääsinkin sisään. Fiilikset ovat... sekavat. Tähän asti on ollut kaksi niin erilaista vaihtoehtoa, mihin tästä seuraavaksi suuntaisin, ja nyt tiedän, kumpi niistä tulee toteutumaan. En palaa kesän jälkeen Lontooseen, vaan jään Suomeen. Lähden opiskelemaan sitä, mitä olen suunnilleen 14-vuotiaasta asti halunnut, mutta sillä hinnalla, että jätän taakseni kaupungin, josta olen haaveillut vieläkin kauemmin, ja josta on nyt tullut koti.

Olen tyytyväinen ja onnellinen että pääsin sisään - hain tosissani, halusin tosissani päästä sisään - ja on ihanaa palata sinne, missä on perhe ja vanhat kaverit, missä kaikki on tuttua tylsyyteen asti, mutta myös turvallista ja kotoisaa. Kymmenen kuukautta yksin ulkomailla on ollut raskasta - ja sitten ei kuitenkaan. Koska enhän mä ole ollut yksin, ja oon vajaan vuoden aikana täällä oppinut enemmän kuin Suomessa koko lukioaikana, oon lähempänä sitä ihmistä joka haluan olla, oon tehnyt niin paljon juttuja, jotka tekee mut onnelliseksi että ne huonotkin hetket jotenkin vain katoaa hyvien alle ja on tietysti osa tätä kokemusta. Oon käytännössä ollut kymmenen kuukautta lomalla, sellaisella onnistuneella lomalla, josta on jäänyt käteen hyviä muistoja, ihania ystäviä, kuvia meistä kaatosateessa Brighton Pierilla ja auringonpaisteessa Hyde Parkissa. Enkä halua lähteä, mutta kuitenkin samalla haluan, koska koti on myös (ja ensisijaisesti) Suomessa.

Suomesta lähteminen oli kuitenkin helpompaa, koska tiesin, että sinne voi palata takaisin eikä asiat ole niin radikaalisti vuoden jälkeen muuttuneet (Brysselissä aupparoinut ja eilen Helsinkiin palannut kaveri vahvistaa tämän!) Mutta mun Lontooseen ei ole enää paluuta sitten kun menen - hostperheeseen tulee toinen au pair, suurin osa aupparikavereista, ja osa muistakin, lähtee omille teilleen ympäri maailmaa. Kun jonain päivänä tulen takaisin, kaikki on erilaista täällä. Highburyn metroaseman saatanallinen liukuporrasremontti on ainakin toivottavasti saatu valmiiksi.

Kesää on silti vielä jäljellä, sekä Lontoossa että Suomessa, ja syksyllä suuntaan varmasti hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja. Tässä yksi suhteellisen julkaisukelpoinen kuva viikonlopulta, joka tiivistää viimeaikojen fiilikset aika hyvin. Olin siis Pridessä töissä, ja kaiken kaaoksenkin keskellä se oli ihan mieletön kokemus. Siellä todella tunsi olevansa osa Lontoota, ja jotain isompaakin. Vaikutuin taas kerran siitä, miten ihania ihmiset yleisesti ottaen ovat (musta on tullut ihan optimisti täällä), ja H:n kanssa tehtiin tietysti saumatonta yhteistyötä taas, kun yritettiin blokata tie puolustusvoimien paraatilta... Joo.


(Myöhäisillan päivitykset sponsored by kallis valkoviini ja liikaa juttuja.)

xx

6 kommenttia:

  1. Mä "kotiuduin" lauantaina ja vieläkin tuntuu siltä, että olisin pian lähdössä takaisin Englantiin. Odotan sitä hetkeä kun tajuan, etten olekaan menossa enää takaisin. :o Mun host-perhe tosin muuttaa Suomeen, joten pääsen moikkaamaan heitä täällä <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo uskon, että voi olla vaikea tajuta että nyt sitä ollaan Suomessa enemmän tai vähemmän pysyvästi... Kiva että sun hostit seuraa sun perässä Suomeen, mun hostitkin on puhuneet että tulisivat joskus Suomessa käymään. Olis kyllä kiva esitellä niille paikkoja! :)

      Poista
  2. Minne pääsit opiskelemaan? :)
    Kuinka aikaisin lähtemisestä alotit perheen hakemisen? Ite oon ens keväänä hakemassa Lontooseen au pairiksi, ja mietin että kuinkakohan aikasin ois hyvä alottaa perheen ettiminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh joo, taisin unohtaa mainita sen :D Lähden Helsingin yliopistoon opiskelemaan englantilaista filologiaa (eli kieltä ja kirjallisuutta).
      Mä aloin etsiä perhettä tosi aikaisin, joskus tammi-helmikuussa, mutta tää hostperhe löytyi vasta toukokuun lopulla ja silloin suurin osa muistakin perheistä vasta etsi aupparia. Eli hyvä on aloittaa hyvissä ajoin, mutta ei liian aikaisin :D Onnea matkaan!

      Poista
  3. Hei! :)
    En löytäny mistään tietoa että mistä niitä metron kertalippuja vois ostaa? Ja paljon maksaa yhden päivän metrolippi zoneille 1-4? :) (tai miten pääsis halvimmalla zonelta 1 zonelle neljä ja takaisin, kun matkustan lontooseen niin pitäis vain muutaman kerran käydä nelosella D: )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Lippuja saa ostettua metroasemilta, joko automaatista tai lipputiskiltä. Lippuvaihtoehtoja voi vertailla Transport for Londonin sivuilla http://www.tfl.gov.uk/tickets :)

      Poista